Pyörästötyyppi 4–6–0 lienee maailman eniten käytetty höyryveturin pyörästö. Yhdysvalloissa se oli toiseksi yleisin kaikkiaan ja myös Euroopassa oli monia todella runsaslukuisia sarjoja. Suurin kaikista oli Preussin P8 (myöhemmin Saksassa sarja 3810–40, ja eri tunnuksin lähes koko Keski-Euroopassa), valmistusmäärä noin 3700. Toinen tunnettu oli Englannissa LMS-yhtiön ”Black Five”, 842 veturia ja varsin samanlainen Standard Class 5. Nämä mainitut lasketaan yleisvetureiksi. Pikajunia varten oli Saksassa Preussin S 10 (Baureihe 17) ja Englannissa useita, kuten GWR:n Castle ja King-sarjat, LMS:n Patriot-, Jubilee- ja Royal Scot -sarjat sekä SR:n Lord Nelson -sarja.

Ruotsissa tämän pyörästön tunnetuin veturisarja on yleiskäyttöön tarkoitettu B (96 veturia valtiolle ja kolme yksityisille). Näiden lisäksi siellä oli koko joukko henkilöliikenteeseen suunniteltuja A2–A8-vetureita.

Suomeen tämä pyörästö tuli 1890-luvun lopulla, kun nopeasti kasvaneeseen henkilöliikenteeseen tarvittiin selvästi entisiä A-sarjoja voimakkaampia vetureita. Ensimmäiset sarjat tulivat Amerikasta ja olivat sikäläiseen tyyliin varustettu kankikehyksillä. Muutoin niissä oli märkähöyrykattila ja kaksoiskoneisto. Näiden pohjalta suunniteltiin vastaavat suomalaistyyliset veturit, sarjat H3 ja H4, joissa oli levykehys, märkähöyrykattila ja yhdyskoneisto.

Tulistinkattilat alkoivat tulla käyttöön vuosisadan alussa ja myös VR otti sen käyttöön sarjasta H5 alkaen. Sarja H6 oli muita H-vetureita selvästi kevyempi. Siinä tuli käyttöön Walschaertin luistikoneisto ja siitä vallitseva käytäntö Suomessa varhaisemmissa vetureissa yleisimmin olleen Stephensonin luistikoneiston sijaan. Tähänastiset veturit luokiteltiin vuoden 1942 sarjamerkkiuudistuksessa Hk-sarjoihin. Kaikkiin sarjoihin tehtiin merkittäviä muutoksia niiden käyttöaikana ja ne on käsitelty kunkin sarjan kohdalla erikseen.

Vetureiden kokoa kasvatettiin edelleen ja vuosina 1912–1941 valmistuneet sarjat luokiteltiin Hv-sarjoihin. Sarjatunnus H10 oli vain täysin erilaisella sotatoimiveturilla (pyörästö 2–6–0). Sarja H11 käsitti 20 Ruotsista käytettynä ostettua veturia, jotka 1942 eroteltiin kahteen sarjaan Hr2 ja Hr3.

This wheel arrangement was among the most popular in the world. In the USA it was the second most numerous type and in Europe there were several large-numbered classes. The most numerous of all was the Prussian P 8 (later DRG class 3810–40 and other classifications in many Central European countries), about 3,700 of which were built. Another large series was the LMS Black Five (842 examples) and the closely related BR Standard 5MT (172 examples) in the UK. All these were mixed traffic
locomotives. For express trains Germany had the Prussian S 10 (DRG class 17) and in Britain there were many well-known classes such as the GWR Castles and Kings, the LMS Jubilees and Royal Scots, and the SR Lord Nelsons.

In Sweden, the best known 4–6–0 is the mixed traffic class B (96 locomotives to state and three to private railways). In addition, the Swedes had several more for express and passenger traffic, classes A2–A8.

The 4–6–0 came to Finland at the end of the 1890s, when rapidly increasing passenger traffic needed much more powerful locomotives than the A class 4–4–0s. The first 4–6–0s came from the USA. These employed simple expansion and had bar frames (as was typical there). Based on these, new types in a Finnish ‘style’ were planned. These were classes H3 and H4, which had plate frames and were two-cylinder compounds.

Superheat became standard from class H5 onwards. Class H6 was the first type for a long time (since E1) to be fitted with Walschaerts valve gear, and from then that became standard on all new classes in place of the earlier popular Stephenson gear. Classes H1 to H6 were designated Hk in 1942 (k = light axle load). All were modified over the years and these changes are listed in the individual class descriptions.

The need for bigger engines was constant and classes H7 to H9, built between 1912 and 1941, became class Hv in the 1942 reclassification (v = medium axle load). Class H10 was a completely different war booty engine (2–6–0). Class H11 covers 20 second-hand locomotives from Sweden. They were divided into two classes Hr2 and Hr3 in 1942 (r = heavy axle load).