Pyörästöä 0–4–4T on kahta päätyyppiä. Toinen tunnetaan ”Forney”-veturina, jossa pyörästön lisäksi polttoaine- ja vesitilat olivat hytin takana telin päällä ja taempi vetoakselipari oli laipaton. Tämä rakennetyyppi oli erityisen suosittu Yhdysvalloissa 1860-luvulta vuosisadan lopulle kaupunkien sisäisessä paikallisliikenteessä katujen päälle rakennetuilla jyrkkäkaarteisilla radoilla. Vetopyörien laipattomuus poistui melko nopeasti ja Suomeen hankituissa vetureissa kaikki pyörät olivatkin laipallisia. Toinen perustyyppi on ”tavallinen” 0–4–4T, jossa vesitankki oli joko kehyksen välissä tai sivutankkeina. Sylinterit olivat tyypillisesti kehyksen sisäpuoliset. Tämä malli oli suosittu myös Englannissa sekä pääratojen paikallisliikenteessä että sivuratojen henkilöliikenteessä. Viimeiset tällaiset veturit rakennettiin siellä niinkin myöhään kuin 1932. Pyörästötyyppi oli täydessä käytössä aina 1960-luvun alkuun saakka.
Suomalaiset veturit olivat ”Forney”-tyyppiä. Suomen Valtion Rautatiet hankki itse neljä veturia. Kaksi muuta se sai 1917 Porvoon sekä toiset kaksi 1950 Rauman rautatien ostojen yhteydessä.
Pyörästön 2–4–2T valta-aikaa olivat 1800-luvun viimeiset kolme vuosikymmentä ja 1900-luvun alku. Englannissa pyörästöä käytettiin pääratojen paikallisliikenteessä kahdella yhtiöllä (näillä yhteensä pitkälti yli 600 tällaista veturia). Muualla pyörästön pääkäyttöalue on ollut lähinnä lyhyiden haararatojen liikenteessä. Joissakin tapauksissa vetureiden valmistus jatkui aina 1950-luvulle. Nykyaikaisia 2–4–2T-vetureita on ollut mm. Unkarissa, Intiassa ja Egyptissä.
Suomessa ainoat 2–4–2T-veturit olivat kaksi yksilöä Raahen yksityisellä rautatiellä, mistä rautatien oston yhteydessä toinen siirtyi Valtionrautateille tullakseen hylätyksi miltei välittömästi.
Huomautus: Myös sotatoimikalustossa esiintyi väliaikaisesti sarjatunnus F1, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kummankaan vanhan F-veturisarjan kanssa.
There were two main types of 0–4–4T locomotives. One was called Forney and its patent, in addition to the wheel arrangement, included both water and fuel tanks being located behind the cab above the trailing bogie and that the rear driving wheel was flangeless. This type was popular in the USA from 1860s to the end of the century on urban railways that often ran on elevated tracks above the streets.
The other main type was an ordinary 0–4–4T with well or side tanks. These engines nearly all had inside cylinders. This type was popular in the UK both on suburban trains and on branch lines. The last 0–4–4Ts were built there as late as 1932 and some even worked into the 1960s.
Finnish 0–4–4Ts were of the Forney type. The state railways purchased four new; two similar engines were later acquired with the private Kerava–Porvoo Railway and another two with the private Rauma Railway.
The 2–4–2T wheel arrangement was most popular during the last three decades of the 19th century and at the beginning of the 20th century. Two companies in the UK had between them more than 600 locomotives of this type. Elsewhere, 2–4–2Ts were employed mostly on light branch line trains. In some countries this type was built up to the 1950s, including Hungary, India and Egypt.
In Finland, the only two 2–4–2Ts were owned by the private Raahe Railway. One of them passed to the state railways but was withdrawn almost immediately.
NB. Some war booty engines were temporarily classified F1 but these were not 2–4–2T.
