Huomautuksia sotasaalisvetureiden veturiluetteloihin
Veturiluetteloissa on ensin lueteltu veturit VR:n antamien numeroiden järjestyksessä ja sen jälkeen muut, joista on saapunut vähintään kehys pyörästöineen ja kattila. Tätä puutteellisempia ”vetureita” ei ole lueteltu. Onko tenderi ollut veturin oma vai ei, ei ole pidetty merkityksellisenä, koska normaalioloissakin veturit vaihtoivat tendereitä esim. konepajakorjausten yhteydessä. Tästä syystä mukaan otetut veturit ovat jossain määrin kirjoittajien subjektiivinen näkemys. Täydellisten laivausluetteloiden siteeraaminen vaatisi enemmän tilaa kuin tässä on käytettävissä. Samasta syystä vetureiden historia ennen ja jälkeen VR:n käytön on pidetty minimissään.
Vetureiden luovutusaika on ilmoitettu kuukauden tarkkuudella, milloin tiedossa. Muutoin vain vuosi. 1944 luovutukset tapahtivat loka–joulukuussa ja vuoden 1945 luovutukset tammi–huhtikuussa. Käyttöönottamattomien vetureiden osalta ei ole pyrittykään selvittämään, kuinka palautus on tapahtunut, sillä osa veturista on saatettu käyttää varaosiksi tai jopa pääosin romuttaa ja kaikkien kohdalla on käytetty kollektiivista merkintää (1944/45). Käyttöönottoajassa on 1–2 kuukauden ero riippuen lähteestä, mistä tieto on poimittu (valmis konepajalta tai ilmestyi sijoitusluetteloon). Luovutusajoissa on 1–2 kk:n varaus, koska osa vetureista palautettiin ensipalautuksesta paremmin kunnostettavaksi.
Sotasaalisvetureiden pyörästöt 0–8–0, 0–8–0T, 2–6–2 ja 0–10–0
Otsikossa mainitut pyörästöt ovat Suomessa esiintyneet ainoastaan vuokra- ja sotatoimikalustossa. Tässä lyhyt katsaus kuhunkin.
Pyörästö 0–8–0 oli varsin suosittu tavarajunavetureissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. SVR vuokrasi 1917 venäläisiä O-sarjan vetureita ja sittemmin sai niitä huomattavat määrät sotavuosina 1941–44. O-sarja eri versioineen käsittää yli 9100 veturia, mikä tekee siitä maailman toiseksi suurimman veturisarjan. Toinen merkittävä sarja on Preussin G8/G8.1 (1054/5155 veturia). Ruotsin yksi suurilukuisimmista sarjoista (E, 130 veturia) oli myös tätä pyörästöä.
0–8–0T oli puhtaasti vaihtoveturi, mutta todella suuria sarjoja ei ole. Ruotsin sarja N (64 veturia) lienee täällä parhaiten tunnettu tyyppi.
Pyörästö 2–6–2 on paikallisesti merkittävässä asemassa muutamissa maissa, mutta kokonaisuutena ottaen se on jäänyt 4–6–0-pyörästön jalkoihin. Tunnettuja malleja ovat LNER V2 Englannissa (184 veturia/1936–44), 680 Italiassa (151/1907–11), Ol49 Puolassa (116/1951–54), BR 23 Saksassa (105/1950–59) ja tietysti Neuvostoliiton C (S) (678/1910–19) ja Су (Su) (2683/1924–51). C-sarjaa oli sotatoimikalustona ja Су oli käytössä Porkkalan vuokra-alueella ja yleinen vieras Vainikkalassa Moskovan junan vetäjänä.
Pyörästö 0–10–0 oli yleinen tavaraliikennevetureissa Keski-Euroopassa ja Venäjällä. Näistä Venäjän/Neuvostoliiton sarja Э (E) kaikkine alasarjoineen käsittää yli 11 000 veturia, mikä tekee siitä maailman suurilukuisimman veturimallin. Sotatoimikalustossa ne olivat sarjatunnuksella A1/Tr2, mutta niitä ei pidä sekoittaa vanhempiin A-sarjoihin eikä uudempiin ”omiin” Tr2 vetureihin.
Remarks on the lists of war booty locomotives
All lists start with locomotives which were allocated a number in the VR numbering scheme. They are followed in numerical order by other locomotives, of which at least the frames, wheel sets and boiler reached Finland. Less complete ‘locomotives’ are not listed. It was not considered important whether a locomotive had its own tender or not as tenders were regularly changed between locomotives even in peacetime. Full shipping lists exist but for reasons of space are not included here. For the same reason, the identities of previous and subsequent owners or users of locomotives are kept to a minimum.
The date of the return of a locomotive to the USSR is given by the month if known. Otherwise all locomotives marked 1944 were returned between October and December in that year whilst those marked 1945 were returned in January–April 1945. Locomotives which were not put into service were often cannibalised for parts or even scrapped but their individual fate is not recorded. All are collectively marked as returned ‘(1944/45)’ as official records list even wagon loads of locomotive parts. The dates in the ‘Into use’ columns may differ by one or two months depending whether the source is the release date from the works or taken from the official allocation list. Similarly, the date of return to the USSR may also differ by a month or two in undocumented cases where locomotives were rejected by the Soviets (due to their condition) at the first attempt and had to be returned to the works for further repairs.
War booty locomotives with the wheel arrangements 0–8–0, 0–8–0T, 2–6–2 and 0–10–0
Locomotives of the above-mentioned wheel arrangements only appeared in Finland in the form of hired or military motive power.
The 0–8–0 wheel arrangement was widely favoured for freight locomotives in the two decades before the outbreak of the First World War. The Prussian G 8/G 81 class, totalling 5,155 engines, was a notable example whilst the E class in Sweden, totalling 130 engines, was a ubiquitous type there. However, it was the Russian O class which, with all its variants, once totalled over 9,100 locomotives, making it the second most numerous class in the world. The SVR leased some of these 0–8–0s from Russia in 1917 and was later to take possession of a substantial quantity of them in 1941–44.
The 0–8–0T was a pure shunting locomotive design. The sixty-four strong N class in Sweden was among the best known of them.
Although the 2–6–2 design took on a significant role in several countries, on the whole it was overshadowed by the 4–6–0. Well-known examples are the British V2 (184 built 1936–44), the Italian 680 (151 built 1907–11) and 685 (271 built 1912–28), the Polish Ol49 (116 built 1951–54), the West German 23 (105 built 1950–59) and the East German 2310 (113 built 1955–59), and of course the Soviet S and SU classes (678 built 1910–19 and 2,683 1924–51). In Finland, the S class was a war booty type and SU 2–6–2s worked across the leased Porkkala Peninsula; they were also to be seen at Vainikkala in charge of Helsinki–Moscow passenger trains.
The 0–10–0 wheel arrangement was widely used for freight locomotives in Central Europe and Russia. The Russian/Soviet E, including its subclasses, totalled over 11,000 0–10–0 locomotives, making it the world’s most numerous type. Some E class 0–10–0s worked in Finland as war booty locomotives; they were designated class A1/Tr2 but are not to be confused with either the old A class or Finland’s own Tr2 class 2–10–0s.