War losses during the Winter and Continuation Wars
Rautatiet yleensä ja erityisesti tärkeät rautateiden risteysasemat olivat vihollisen pommituskohteita. Rintamien läheisyydessä vihollinen aiheutti myös tykistötulella suurta tuhoa rautateille. Sotiemme aikana raivaus- ja pelastuskalusto oli vielä niin kevytrakenteista, ettei esimerkiksi raiteilta penkalle suistuneita vetureita pystytty saamaan kokonaisina takaisin kiskoille. Hyökkäävän vihollisen tulen alla ei useinkaan ollut enää aikaa ryhtyä kaluston pelastustoimiin, vaan se oli jätettävä vihollisen käsiin. Talvisodassa 1939–40 menetettiin kuusi veturia ja yksi tenderi.
Jatkosota 1941–44 oli rautateille liikkuvan kaluston menetysten kannalta paljon tuhoisampi kuin talvisota. Suurimmat veturitappiot aiheutti kesällä 1944 tapahtunut Viipurin nopea menetys ja rautateiden pommitukset. Viipuriin jäi konepajalle ja veturitalleille yksi suomalainen veturi ja kolme tenderiä sekä seitsemän korjausta odottamassa ollutta sotasaalisveturia.
Toinen suuri veturierä jäi jatkosodan aikana rakennetulle Uuksun–Aunuksen radalle 23.6.1944. Venäläiset tekivät Laatokalta käsin hyökkäyksen Tuulokseen ja saivat katkaistua rautatieyhteyden sillanpääasemallaan. Tällöin jäi suomalaisten hallussa olevalle rataosalle Aunuksenlinna–Alavoinen kuusi veturia ja satoja vaunuja. Jatkosodassa menetettiin yhdeksän suomalaista veturia ja kolme tenderiä sekä seitsemän venäläistä sotasaalisveturia.
During hostilities, railways in general, but principle railway junctions in particular, were targets for enemy bombing. Railway lines in close proximity to the front suffered heavy destruction by enemy artillery fire. With only light-duty clearance and salvage equipment was available in the war years, if in this area of wet marshlands a locomotive plunged off the track, it was often impossible to re-rail it. When under enemy fire, the salvaging of rolling stock was not and could not even be attempted; instead, it was abandoned into enemy hands. Six Finnish engines and a tender were lost during the 1939–40 Winter War.
The 1941–44 Continuation War was even more devastating than the Winter War as far as railway motive power was concerned. The greatest locomotive losses incurred were as a result of the air raids on Viipuri and its rapid loss in 1944. A Finnish locomotive and three tenders as well as seven war booty engines awaiting repairs were abandoned in Viipuri works and motive power depot.
Another sizable quantity of locomotives and rolling stock was lost on 23 June 1944 on the Uuksu–Aunus (Olonets) line that had been constructed during the Continuation War. The Lake Ladoga region fell into Russian hands after their assault on Tuulos, causing the railway connection to be cut off by their bridgehead position. This brought the Aunuksenlinna (Olonets Town)–Alavoinen (Iljinski) line with six locomotives and hundreds of coaches and wagons under Soviet control. Finland lost nine locomotives, three tenders and seven Russian war booty engines during the Continuation War.
Neuvostoliitolle luovutettujen tai menetettyjen vetureiden hylkäysajankohdat
Veturilistoissa ulkomaille jääneiden vetureiden kohdalla on merkitty de facto poistumisaika. Tässä muodollisen hylkäyspäätöksen ajankohdat:
Vuonna 1918 Pietariin jääneet 58 veturia poistettiin kirjoista 8.4.1921.
Vuonna 1940 Neuvostoliitolle luovutetut veturit hylättiin huhtikuussa 1942.
Vuonna 1944 sotatoimialueelle jääneet veturit hylättiin seuraavasti: 215 hylättiin 21.3.1946. 279, 287, 416, 596, 709, 728, 871 ja 903 hylättiin 20.9.1945.
Vuosina 1944-45 Neuvostoliitolle palautetut sotasaalisveturit hylättiin 20.9.1945 (VR:n kirjoilla oli tuolloin 110 sotasaalisveturia).
Luettelo vedennosto- ja lämmityskattiloista, jotka sodan aikana 1941–44 jäivät luovutetulle alueelle, saatiin varmennettuna valmiiksi vasta 7.4.1949 ja kattilat poistettiin kirjoista pian tämän jälkeen.
Withdrawal dates of locomotives lost or ceded to the USSR
In the lists the dates given for locomotive losses are usually those of the actual loss; below are the official withdrawal dates. 58 locomotives were stranded in St Petersburg in 1918 when the border closed. They were withdrawn from VR stock on 8 April 1921. 75 locomotives were ceded to the USSR in 1940. They were withdrawn from VR stock in April 1942.
The war losses of 1944 were officially withdrawn as follows:
No. 215 on 21 March 1946.
Nos. 279, 287, 416, 596, 709, 728, 871 and 903 on 20 September 1945.
War booty locomotives (110 locomotives counted as traffic stock) which were returned to the USSR in 1944-45 were officially withdrawn from VR stock on 20 September 1945.
A final listing of stationary boilers (pumping stations and MPDs) lost with the area ceded to the USSR was not completed until on 7 April 1949; these were withdrawn shortly afterwards.
Sk3 nro 215 menetettiin 1944 Kutsassa Sallassa. Moskovan Kulkulaitosministeriön arkistossa on merkintä: ”215 sotasaalis. Saatu 1.6.1945 УВВР-11:ltä (УВВР = Управление военно-восстановительных работ/Sotilaallinen jälleenrakennushallinto) ja annettu Kirovin Rautatielle. Hylätty 4.7.1946.” Tämän jälkeen se toimitettiin Tallinnan Paperi- ja Selluloosatehtaalle (kuva). Veturin katolta on poistettu soittokello ja matalaääninen vihellin. Veturi on myös muutettu palavakivilämmitykselle. Sen takia tulipesään on vaihdettu liikuteltavat arinaraudat ja tuhkalaatikkoon on asennettu pohjaluukut. Kivihiilestä poiketen palavakivestä jää polton jälkeen paljon tuhkaa ja kalkkikiveä.
Sk3 (ex-G3) no. 215 was lost at Kutsa (east of Salla in Lapland) in 1944. The archives of the Transport Ministry at Moscow record: ‘No. 215 war booty. Acquired on 1 June 1945 from YBBP-11 (УВВР = Управление военно-восстановительных работ/The Military Reconstruction Administration) and transferred to the Kirov Railway. Withdrawn on 4 July 1946.’ After withdrawal no. 215 was transferred to the Tallinn Paper and Pulp factory (photo). The locomotive was converted to shale-oil firing and the firebox converted to this purpose, including the bottom doors as shale oil leaves a lot of ash and limestone. The bell and whistle were also removed from the top of the cabin.
Kokoelma Juhani Valanto / Juhani Valanto collection