Pyörästö 4-6-4T oli kohtuullisen suosittu paikallisliikenneveturina ja jotkut mallit myös lyhyen matkan pikajunissa. Suurehkoja paikallisliikeveturimääriä löytyi Australiasta, Etelä-Afrikasta ja Saksasta (Preussin T 18, 534 veturia vuosina 1912–1927).
Nopeampia, myös pikajuniin soveltuvia löytyi Hollannista, Saksasta (Baureihe 62) ja Indonesiasta (C28, 58 veturia). Viimeksi mainittu mainittiin aikoinaan maailman nopeimpana kapearaideveturina sen saavuttaessa nopeuden 110 km/h. Englantilaiset eivät oikein onnistuneet tämän pyörästön kanssa, vaan kaikilla malleilla oli paljon heikkouksia.
Suomen Pr2 on oikeastaan sota-aikainen sattumaostos. Veturit oli valmistettu Viron Valtion Rautateille (Eesti Vabariigi Raudtee/EVR), mutta sotaolosuhteiden takia ne olivat käytössä lyhyen aikaa Latviassa, mistä ne siirrettiin Suomeen. Veturit soveltuivat teoriassa sekä pika- että paikallisjuniin, mutta pienen sarjan kohtalo oli joutua poistoon heti tilanteen salliessa.
4–6–4Ts (Baltic tanks) were for a time moderately popular for suburban trains and short-distance expresses. The largest numbers were to be found in Germany, notably the Prussian T 18 (DRG class 78), of which 534 were built between 1912 and 1927.
Express passenger 4–6–4Ts were found in the Netherlands, Germany and Indonesia, where the 58 locomotives of class C28 were once amongst the fastest narrow gauge steam locomotives in the world attaining speeds of up to 110km/h. The British, unusually, had little success with their few Baltics.
The Finnish Pr2 class 4–6–4T was an unexpected wartime bargain. Four had been built for the Estonian Railways but due to turmoil of war were used instead for a short time in Latvia before they were sold to Finland in 1942. Though these 4–6–4Ts impressed both on express and suburban trains, they were destined as a small class to be among the first casualties of main line dieselisation.
