Pyörästö 4–4–0, eli nelikytkyinen veturi, jossa on nelipyöräinen etuteli ja erillinen tenderi, oli ajanjaksolla 1850–1900 maailmanlaajuisesti yleisin pääasiassa henkilöliikenteessä ja sivuratojen keveissä sekajunissa käytetty veturityyppi. Veturityypin kehitys 1900-luvun alkuvuosina päättyi useimmissa maissa veturimallin jäätyä liian heikoksi kasvaneille junapainoille. Englanti oli suurista rautatiemaista ainoa, jossa tälle pyörästölle riitti sopivaa työsarkaa ja kehitys jatkui aina 1930-luvulle. Kehityksen viimeinen sana oli tunnettu Schools-sarja, jota valmistettiin 40 veturia vuosina 1930–1935.
Myös Irlannissa tämän pyörästön suosio oli vankkumaton ja viimeiset 4–4–0-pikajunanveturit, sarja VS, valmistuivat niinkin myöhään kuin 1948.
Suomessa oli seitsemän eri 4–4–0-veturimallia, joskin uudemman sarjamerkkijaon mukaan niitä olisi ilmeisesti ollut neljä sarjaa (A3 ja A5–A7 olivat toistensa kaltaisia). Yksikään A-sarjan veturi ei elänyt niin kauaa, että olisi saanut uusimuotoisen sarjatunnuksen. Kaikissa A-sarjoissa oli kaksi ulkopuolista sylinteriä ja tasoluistit, kaksoiskoneisto ja märkähöyrykattila. A1 ja A2 olivat rakenteeltaan toistensa kaltaisia ja merkittävin ero niiden välillä oli vetopyörien koko. Ainoina sarjoina Suomessa niissä oli Goochin luistikoneisto. A3–A7-sarjoissa oli Stephensonin luistikoneisto. A4-sarjassa oli amerikkalaismallinen kankikehys, kun se kaikissa muissa oli eurooppalaismallinen levykehys.
Huomautus: Sotatoimikalustossa esiintyi väliaikaisesti sarjatunnus A, jolla ei ollut mitään tekemistä muiden A-sarjojen kanssa.
In the second half of the 19th century 4–4–0s were very popular around the world, mainly on passenger trains, lighter mixed trains and on lengthy branch lines. At the turn of the century, train weights started to exceed their power. The United Kingdom was one of the last to make full use to this type, building newer and larger versions up to the 1930s culminating in the famous Schools class, with 40 engines put into service in 1930–35. This wheel arrangement was also popular in Ireland and Northern Ireland up to the end of steam traction; the last express engines, class VS, were constructed as late as 1948.
In Finland, there were seven 4–4–0 classes. It might be argued that if they had survived until the new classification system of 1942, there would have been only four classes as types A3, A5, A6 and A7 were very similar. All A classes had two outside cylinders and slide valves, and were simples employing saturated steam. Types A1 and A2 were similar to each other, the main exception being formed by driving wheel diameter and the size of the tender. They were the only locomotives in Finland which had Gooch valves. Types A3–A7 had Stephenson valves. Type A4 had bar frames, all the others plate frames.
NB. During the Second World War the VR had some captured Russian locomotives, which were temporarily classified A. These had nothing to do with the original A classes.