Tätä pyörästöä on käytetty lähes yksinomaan vain laskumäkivetureissa ja muussa raskaassa vaihtotyössä. Monissa maissa on ollut pienehköjä määriä, mutta oikeastaan vain Saksassa on aidosti suuri veturisarja, Preussin T 16/T 16.1 (Baureihe 94), 355/1236 veturia.
VR:n O1/Vr3 on sisarveturi sarjalle N1/Pr1. Sarja oli pieni, viisi veturia, koska se oli tehty vain yhtä tarkoitusta varten: kaikkein raskaimpaan vaihtotyöhön. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, sille löytyi käyttöä aivan höyryveturikauden loppuun saakka.
Usein on pohdittu, oliko Vr3 Pohjoismaiden raskain/vahvin tankkiveturi. Ehkä melkein. Täysin samanvertainen on kaivosyhtiö LKAB:n, sittemmin TGOJ:n kahden Na-veturin sarja (pyörästö 0–8–2T), joka on suurempi ja vahvempi kaikessa muussa paitsi pituudessa ja korkeudessa.
0–10–0T locomotives were typically employed on hump yard shunting and heavy trip freights. There were small series of these special purpose locomotives to be found in many countries but in Germany they were built in large numbers: KPEV classes T 16 and T 161 (DRG class 94) totalled 355 and 1236 locomotives respectively.
The VR O1/Vr3 class had many parts in common with the N1/Pr1 class. Though small-numbered, special-purpose classes such as this 0–10–0T tended to be withdrawn early, it proved an exception, never becoming underpowered and remaining useful up to the end of steam era.
More than once the Finns and Swedes have claimed their heaviest tanks to be the ‘heaviest’, ‘most powerful’ or ‘biggest’ tank locomotives in northern Europe. Depending on the criteria, the title goes to either the Vr3 or the Swedish LKAB (later TGOJ) Na class 0–8–2T.
