Tämä pyörästötyyppi tuli ehkä kaikkein tärkeimmäksi tavaraliikenneveturisarjoissa Saksassa ja Itä-Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yhdysvalloissa Pennsylvania Railroad oli ainoa, joka hankki 2–10–0-vetureita todella merkittävän määrän (598 veturia). Englanti otti veturityypin käyttöön vasta höyryveturikäytön viimeisinä vuosina ja ainoa tärkeä sarja siellä oli Standard 9F. Se oli 2–10–0:ksi varsin hyväkulkuinen ja sitä käytettiin myös lisäpikajunissa, missä se saavutti jopa 145 km/h nopeuden.
Saksa ja Itä-Euroopan maat olivat 2–10–0-pyörästön valta-aluetta. Tunnettuja sarjoja olivat Baureihe 58, 44 (1753 veturia), 43, 50 (3164), 42 (844) ja 52 (6161). Muiden maiden 52-vastaavat mallit mukaan lukien sen valmistusmäärä oli noin 7000, mikä tekee siitä lukumäärältään maailman toiseksi suurimman veturityypin. Muita arvostettuja sarjoja ovat esimerkiksi Puolan Ty46 ja Tsekkoslovakian 556.
Venäjä sai ensimmäiset suuret sarjat ensimmäisen maailmansodan aikaan, noin 600 veturia Yhdysvalloista (noin 200 jätettiin poliittisista syistä toimittamatta). Toisen maailmansodan aikaan käytännöllisesti katsoen samaa mallia toimitettiin Neuvostoliittoon reilut 2000 veturia, ennen kuin poliittiset syyt taas keskeyttivät toimitukset. Omaa valmistetta Neuvostoliitossa oli noin 5200 Л (L) -veturia (valmistusvuodet 1945–1955).
Suomen Tr2 on käytännöllisesti katsoen sama sota-ajan veturi, jota oli toimitettu Neuvostoliittoon. Toimittamatta jääneitä vetureita tarjottiin myöhemminkin Suomeen, mutta veturit eivät saaneet myyntilupaa.
2–10–0 locomotives, sometimes known as Decapods, became the most important freight locomotives in Germany and Eastern Europe after the First World War. In the USA, only the Pennsylvania Railroad acquired large quantity of these (598 locomotives). The UK took to this type only during the last days of steam but produced a classic in the 9F, which proved a remarkably good runner and was even used on relief expresses; they are quoted as having achieved speeds of 145km/h, impressive for a small-wheeled 2–10–0.
Germany and Eastern Europe was the area where 2–10–0s dominated: among the well-known classes were the Prussian G 12, the three-cylinder class 44 (1,753 locomotives) and two-cylinder class 50 (3,164 locomotives). During the Second World War and after huge numbers of 2–10–0 Kriegsloks were built: class 42 (844 locos) and above all class 52, which totalled about 6,700 locomotives. Other highly respected classes included the Polish Ty46 and the Czech 556.
Russia obtained large numbers of 2–10–0s during the First World War, about 600 were delivered whilst another 200 were built but not delivered due to political reasons. During the Second World War over 2,000 practically identical locomotives were dispatched from the USA to the Soviet Union before politics once again halted deliveries. Additionally, the Soviets designed their own 2–10–0s, most notably the approximately 5,200-strong Л (L) class locomotives, built in 1945–55.
The class Tr2 2–10–0 in Finland was practically the same wartime locomotive that was sent from the USA to the USSR. More engines of the same type were offered but the negotiations did not lead to any order.
