C6-veturia muistuttavasta venäläisestä З (Z) -sarjasta ei ole valokuvaa käytettävissä, mutta piirroskuvien perusteella se on liki samanlainen tässä esitetyn sarjan kanssa. Kuva esittää Kurskin Rautatien tyyppiä И (I).
There is no available photograph of the Russian З (Z) class, which was similar to the C6 class 0–6–0, but from scale drawings it can be seen that the appearance of the class was very similar. Below: Kursk Railway Е (E) class built by Borsig had the greatest similarity. Kursk Railway И (I) class.
Veturiin C6 nro 100 viittaava asiakirja. Kirjeessä kehotetaan laatimaan sellainen selvitys, että veturi voidaan hylätä käyttöön sopimattomana.
This document makes reference to C6 class 0–6–0 no. 100. It requests a statement to show that the locomotive is superfluous to requirements and could be withdrawn.
C6-veturia muistuttavasta venäläisestä З (Z) -sarjasta ei ole valokuvaa käytettävissä, mutta piirroskuvien perusteella se on liki samanlainen tässä esitetyn sarjan kanssa. Vahvimmin yhtäläisyyttä vastaa kuvan Borsigin Kurskin Rautatielle valmistama veturityyppi Е (E).
There is no available photograph of the Russian З (Z) class, which was similar to the C6 class 0–6–0, but from scale drawings it can be seen that the appearance of the class was very similar. Below: Kursk Railway Е (E) class built by Borsig had the greatest similarity.
Ensimmäisen maailmansodan ja Suomen vapaussodan tuoksinassa Suomeen jäi joitakin venäläisiä vetureita, joita oli käytetty panssarijunissa. Osa niistä on esitelty luvussa ”Vuokratut veturit”. Ainakin kahta vetureista käytettiin Suomessa tavaraliikenteessä ja niistä toinen sai vieläpä suomalaisen sarjamerkin C6 ja numeron 100.
Kyseistä veturia oli käytetty venäläisessä panssarijunassa Hiitolan–Raasulin rataosalla, mutta se oli suistunut rikotun radan takia kiskoilta ja jäänyt Raudussa suomalaisten haltuun. Sillä oli tunnuksena T 111 ja mukana olleessa tenderissä T 115. Sekä veturissa että tenderissä oli lisäksi maalattuna merkintä M.K.H.M, jota oli käytetty Moskovan–Kurskin, Nizhegorodin ja Muromin rautatiestä. Näillä tiedoilla sen on tulkittu alkujaan olleen saksalaisen Borsigin 1869 valmistama Moskovan–Kurskin rautatien 3 (Z) 11. Painotetaan sanaa ”tulkittu”, koska tähän ryhmään uudelleennumeroituja vetureita kuului 1907 vielä 3800 veturia, lukuisia tyyppejä kymmeniltä eri rautateiltä. Suoraa todistetta veturin alkuperästä ei ole löytynyt.
Veturi korjattiin ja kunnostettiin Viipurin konepajassa. Tarkoituksena oli palauttaa se vaihtamalla suomalaiseen vetokalustoon. Kalustoa vaihdettaessa vuonna 1921 venäläiset eivät kuitenkaan halunneet ottaa veturia takaisin ja se jäi Valtionrautateiden haltuun. Veturi liitettiin Valtiorautateiden vetokalustoon ja sille annettiin sarjamerkki C6 sekä numero 100. Se otettiin käyttöön vuonna 1923.
C6 oli kaksoiskoneistoinen veturi, jossa oli kolme vetoakselia, märkähöyrykattila, Allanin luistikoneistot ja tasoluistit. Se oli muita C-sarjojen vetureita tuntuvasti suurempi, veturin ja tenderin paino työkunnossa oli yli 67 tonnia. Se oli varustettu Richardsonin varoventtiileillä, höyryjarrulla, käsihiekoituslaitteella ja Nathan-voitelukojeella. Ajovalaistuksena käytettiin petrolivalaistusta. Veturin suurimmaksi kulkunopeudeksi sallittiin Suomessa 15 km/h.
Veturi oli sijoitettuna Viipurin varikolle ja sillä oli lupa liikkua ainoastaan Viipurin ratapihalla, ei linjalla. Sitä käytettiin vaihtotyöhön ja päivystykseen Viipurissa. Sillä ajettiin lokakuun 1923 ja joulukuun 1927 välisenä aikana 59.864 km. Yhden yksilön sarjalle ei löytynyt sopivaa käyttöä eikä se ollut mitenkään pidetty poikkeavan rakenteensa johdosta. Veturin tultua määräaikaiskorjaukseen Viipurin konepajaan siitä tehtiin konepajan toimesta hylkäysesitys. Se hylättiin tarpeettomana vuonna 1928. Oheinen liite veturin hylkäysesityksen suunnittelusta kertoo mitä mieltä siitä oltiin.
During the First World War and the Finnish War of Independence some Russian locomotives employed on armoured trains remained in Finland. Some of these locomotives are listed in the chapter ‘Hired locomotives’. At least two of these locomotives were used in Finland in the 1920s and one was even given a Finnish class and number.
A six-coupled Russian goods engine was captured at Rautu as war booty during the war for Finnish independence in 1918. The engine marked T 111 was attached to a tender marked T 115 and bore the initials M.K.H.M, standing for the Moscow, Kursk, Nizhgorod & Murom Railway. Given this information it is assumed to have been Moscow–Kursk Railway no. Z 11; assumed as in 1907 there were 3,800 old freight locomotives of various types in service which were renumbered during the next decade; not all renumbering details are known.
This locomotive was repaired and overhauled at Viipuri locomotive workshops with the intention of returning it to Russia in exchange for Finnish motive power. When exchanges eventually took place in 1921, the Soviets were not interested in this locomotive so it remained the property of the SVR, entering service in 1923 as C6 class no. 100.
The C6 had Allan valve gear with slide valves. It was considerably larger than all other C class types, weighing 67 tonnes in working order. It was fitted with Richardson safety valves, steam braking equipment, manually operated sanding gear and Nathan displacement lubricators. Paraffin was used in the engine lamps. The maximum permitted speed in Finland was set at 15km/h.
Allocated to Viipuri, no. 100 was restricted to the local yards with a total ban on main line use. It covered a distance of 59,864 kilometres on yard pilot duties between October 1923 and December 1927 but gradually fell into disuse because of its unsuitability for Finnish conditions. Withdrawal was approved by the Viipuri workshops at the time of its routine overhaul and it was withdrawn 1928, superfluous to requirements.
