Kuvassa on venäläinen Lounaisen Rautatien veturi Д (D) nro 7, ent. Kiova–Brest Rautatien Д (D) nro 47, joka on samanlainen kuin D1.
This Russian South Western Railway 2–4–0 class D no. 7 (formerly Kiev–Brest Railway no. 47) is similar to the Schwartzkopff-built D1 engine.
D1-sarjan veturi nro 73 kuvattuna noin 1910 SVR:n 50-vuotishistoriaan.
D1 2–4–0 no. 73 was photographed c.1910 for the SVR 50th Anniversary.
D1-sarjan veturi nro 73 viimeisinä käyttöaikoinaan Viipurissa kääntösillalla. Kuvassa veturi vetää ilmeisesti Pietari–Helsinki-matkustajajunaa, sillä kuvassa näkyvä vaunu on erikoinen Gf-sarjan tavaravaunu ”läpikulkutavaraa” varten. Näitä vaunuja oli käytössä vain neljä.
Class D1 2–4–0 no. 73 is seen on the Viipuri swing bridge in its last days. The engine is evidently handling a St Petersburg–Helsinki passenger service, with a special Gf-type ‘transit goods’ van attached. Four of these vans were in use.
Hangon rautatien oston yhteydessä valtiolle siirtyi 11 aiemmin kuvatun veturin (A4 ja C3) lisäksi kaksi 2–4–0-pyörästöllä varustettua veturia, joilla oli ollut nimet GISIKO ja ARNOLD. Ne kuuluivat venäläisen Kiova–Brest-rautatien saksalaiselta Schwartzkopffin tehtaalta tekemään 37 veturin tilaussarjaan (alkuperäinen numerosarja Д (D) 1–37). Kun kahden veturin toimitus oli siirretty Hangon rautatielle, tilasi Kiova–Brest-rautatie vielä kaksi niitä korvaavaa veturia.
Vetureissa oli levykehys, kehyksen ulkopuoliset sylinterit, Allanin luistikoneisto ja tasoluistit. Kattilassa oli kuparinen tulipesä ja alkujaan messinkiset tuliputket. Varusteina olivat petroolivalaistus ja myöhemmin myös höyryjarru. Hiekkasäiliöt olivat käyntisillan alla. Veturit muutettiin SVR:llä halkopolttoisiksi. Kolmiakselinen tenderi oli samanlainen kuin C3-sarjassa. Junan lämmitysvarusteet lisättiin 1900–luvun alussa. Veturi 72 sai 1910 kattilaansa teräsputket.
Suomen Valtion Rautateillä veturit tunnistettiin väliaikaisesti niiden tehdasnumeroilla 294 ja 295, mutta nämä muutettiin pian numeroiksi 110–111 ja 1887 numeromuutoksessa numeroiksi 72–73.
Veturit olivat 1800-luvun puolella pääasiassa kotirataosallaan käytön ollessa kuitenkin vähäistä sekä ajoittain Viipurissa ja Turussa. Niiden käyttö oli pääasiassa tavaraliikenteessä ja työjunissa. Ne toimivat 1900-luvun puolella entistä vähemmän yleisessä liikenteessä ja sijoitukset vaihtelivat työjunaliikenteen tarpeiden mukaan. Pääasiassa ne kuitenkin olivat käytössä eteläisillä varikoilla. Veturi 72 oli varastoituna 1913 ja 1916, mutta sitä käytettiin mm. Helsingin aseman rakennustöissä. Veturi 73 romutettiin 1913 ja 72 Viipurissa viimeisenä Hangon rautatien alkuperäisistä vetureista vuonna 1924. Tarkoituksenmukaisten säännöllisten junien puutteen vuoksi tällä sarjalla ajettiin suhteellisen pieniä vuosittaisia kilometrimääriä.
When the Finnish state bought the private Hanko Railway in 1875, in addition to the 11 locomotives already described (classes A4 and C3), they obtained two Schwartzkopff-built 2–4–0 engines. These were part of an order of 37 locomotives for the Russian Kiev–Brest Railway, nos. 41–77. Locomotives 75 and 76 were transferred to the Hanko Railway and named GISIKO and ARNOLD. These names were removed by the SVR, which adopted the works numbers 294 and 295 as running numbers; they were renumbered 110 and 111 in the same year and again in 1887 as nos. 72 and 73. They were classified D1 in 1885.
The boiler of this pair of simple expansion engines had a dome, a copper firebox and brass tubes. They had plate frames and inside cylinders; steam distribution was by Allan inside valve gear with slide valves. They were equipped with a steam brake. Sandboxes were located beneath the low, straight running plate. The headlamps were paraffin lit. These engines were converted by the SVR to burning wood instead of coal, and the six-wheel tenders were the same size as those attached to the C3 class freight engines. Train heating equipment was fitted at the beginning of the 20th century. The brass tubes in the boiler on no. 72 were replaced by steel ones in 1910.
Under SVR ownership, these locomotives were at first retained on the Hanko–Hyvinkää line although they saw little use. Fairly soon afterwards, they started to wander from depot to depot in southern Finland wherever the need for extra locomotives arose. From 1901 onwards they were mainly used on permanent way workings, with only some limited turns on normal service trains. No. 73 was condemned in 1912 and scrapped one year later.
No. 72 was stored between 1913 and 1916, but returned to permanent way and works trains in conjunction with the building of the present Helsinki station. It was placed in store in 1922. As the final surviving engine of the Hanko Railway, it was scrapped in Viipuri in 1924. These engines had very low mileages in the 1900s.
