G6-sarja oli ruotsalaista valmistetta. Kuvassa veturi 206 kääntö-pöydällä 1900-luvun alussa.
A batch of ten G6 engines was built by Nydqwist & Holm in Sweden: no. 206 is shown on a turntable in the early 1900s.
G6-sarjan veturi nro 204 on Helsingin vanhalla varikolla yhteiskuvassa varikon kuljettajien, lämmittäjien ja muiden työntekijöiden kanssa.
A group picture shows G6 class 2–6–0 no. 204 with crews and shed staff at the old Helsinki MPD.
Nro 207.
No. 207.
Ruotsista Nydqvist & Holmilta vuonna 1896 tilatut kymmenen G1-tyyppistä, mutta raskaampaa veturia valmistuivat vuonna 1897. Niille annettiin numerot 202–211 ja sarjamerkki G6. Jäljellä olleet G6- ja G9-veturit yhdistettiin vuonna 1942 sarjaksi Sk2, johon liitettiin myös ainoa jäljellä ollut sarjansa muita vetureita raskaampi G1-veturi.
G1/G2/G4 (myöh. Sk2) -vetureihin verrattuna G6:t olivat hieman raskaampia ja kattilan tulipinta sekä tenderin vesitilavuus olivat vähän suuremmat. Käytännössä veturisarjat vastasivat toisiaan. Konepajakorjauksissa myös vetureiden höyrykattiloita voitiin vaihtaa näiden sarjojen kesken. G6-veturit valmistuivat halkolämmitteisiksi.
G6-sarjaan tehtiin samat muutostyöt kuin G1:een. Muutostyöt tehtiin 1920-luvun loppupuolella vetureihin 202 ja 205–211 varustamalla ne tulistinkattiloilla ja vahvistamalla samalla niiden kehyksiä. Muihin yksilöihin ei näitä muutoksia tehty, koska ne oli tarkoitus hylätä lähivuosina. Veturissa 201 kokeiltiin Kylälän lietsointa. Kaikki olivat myös muutettuina hiililämmitteisiksi käyttöaikansa jossain vaiheessa.
Vetureita oli eri aikoina sijoitettuina eri puolille rataverkkoa, aluksi lähinnä Tampereelle ja Vaasaan, sittemmin Ouluun ja Pohjois-Suomeen. G6-vetureita käytettiin vastaavissa töissä kuin G1:iäkin. Niiden käyttö linjaliikenteessä väheni 1920-luvun loppupuolella.
Sarjasta hylättiin kolme veturia vuosina 1933–34 ja loput seitsemän vuosina 1951–53.
Ten slightly heavier G1 type locomotives were ordered from Nydqvist & Holm of Sweden in 1897 as nos. 202–211 and classified as G6. The G6 and G9 classes and a single G1 class, heavier than the others in its class engine were combined into the Sk2 class in 1942.
The G6 class locomotive was practically identical to the Sk1 apart from being slightly heavier; both the grate area and tender water tank were also a little larger. This did not prevent boiler exchanges between the various G class locomotives which would subsequently form classes Sk1 and Sk2.
Later modifications were similar to those carried out on the G1 class. Superheated boilers of standard size were then fitted in the late 1920s to nos. 202 and 205–212. The opportunity was taken to strengthen the main frames during their reconstruc-
tion; various fittings were replaced with more up-to-date items. The modifications were not made to engines earmarked for withdrawal. Locomotive no. 201 was experimentally fitted with the Kylälä blast-pipe. All the G6 class engines were coal fired at some period in their working careers.
After a brief initial period the entire class was allocated to Oulu for use in northern Finland. They were used on all types of trains there. It was only during their later years that some locomotives migrated to central Finland as spare locomotives. Three G6s were withdrawn in 1933–34 and the remaining seven in 1951–53.
