G12-sarjan veturi nro 67 kuvattuna vuonna 1948 ennen myyntiään Rauman Rautatielle. Hytin kyljessä uusi sarjamerkki Sk5.
G12 no. 67 is portrayed in 1948 before being sold to Rauma Railway. Note its new Sk5 insignia on the cab side.
Raahen Rautatien nro 3 Raahen asemarakennuksen edessä. Valtionrautateillä veturista tuli G12 nro 67 (katso tarkemmin veturin historiasta oheisen veturiluettelon viite 2).
Raahe Railway no. 3 stands in front of Raahe station building. This engine became G12 class no. 67 on the VR (see next page note 2 for details).
Rauman Rautatien nro 5 tuli VR:lle kyseisen rautatien oston yhteydessä 1.7.1950 ja sai tuolloin sarjamerkin Sk5 ja numeron 66.
Rauma Railway 2–6–0 no. 5 entered VR stock when the private railway was absorbed on 1 July 1950. It then became Sk5 class no. 66.
Raahen rautatien siirryttyä valtiolle vuonna 1926 Valtionrautatiet sai yhden kevyen yhdyskoneistoisen sekajunaveturin. Tampella oli valmistanut sen vuonna 1908. Sille annettiin numero 401 ja sarjamerkki G11. Sarjamerkki muutettiin G12:ksi ja numero 67:ksi vuonna 1927. Sarjamerkki muutettiin Sk5:ksi vuonna 1942. Käytettyään veturia pääasiassa Oulun varikolla Valtionrautatiet myi sen yksityiselle Rauman rautatielle vuonna 1948. Valtion ostaessa kaksi vuotta myöhemmin Rauman rautatien veturi palasi Valtionrautateille ja sai entisen sarjamerkkinsä sekä numeronsa. Tämän lisäksi Valtionrautatiet sai toisen samanlaisen veturin, jonka Tampella oli valmistanut Rauman rautatielle vuonna 1912. Se oli ollut Valtionrautateiden käytössä sisällissodassa vaurioituneella Tampere–Pori-rataosalla vuonna 1918. Se sai numeron 66 ja myös sarjamerkin Sk5.
Sk5-sarja oli Valtionrautateillä yleisistä Sk1–2-vetureista parannettu tyyppi. Se oli varustettu märkähöyrykattilalla ja yhdyskoneistolla. Kattilan työpaine oli 12,5 kg/cm2. Luistikoneistona oli ajalle tyypillinen sisäpuolinen Stephenson. Vetureissa oli levykehys ja tasoluistit. Veturit olivat jonkin verran painavampia kuin Sk1–2:t ja kattilan suuremman työpaineen ansiosta myös vetovoimaltaan vahvempia. Niiden kaksiakselinen tenderi oli myös jonkin verran suurempi kuin Sk1–2-sarjoissa. Valtionrautateiden käytössä veturit muutettiin halkolämmitteisiksi ja niissä oli kaasuvalaistus.
Veturit olivat käytössä 1950-luvun alussa Tampereen varikolla, mutta hylättiin jo vuosina 1953–55.
The VR took into stock a light compound engine designed for mixed traffic when the private Raahe Railway was absorbed in 1926. This locomotive, built by Tampella in 1908, entered service with the VR as number 401 and classified G11 but was reclassified as G12 and renumbered 67 in 1927, and class Sk5 in the 1942 reclassification scheme. It spent its days on the VR system at Oulu locomotive shed until it was purchased by the private Rauma Railway in 1948. However, this locomotive was regained two years later with the incorporation of this private line into the VR and its former class designation and number were restored. Another identical engine, but built for the Rauma Railway in 1912, was also taken into VR stock in 1950, being designated Sk5 class no. 66. The VR had actually temporarily employed this engine in 1918 when the Tampere–Pori line was damaged during the Finnish Civil War.
The G12 was an improved version of the various Moguls that eventually became classes Sk1 and Sk2. This two-cylinder compound engine with bar frames was fitted with a saturated steam boiler using a steam pressure of 12.5kg/cm2 and, typically for that era, Stephenson inside valve gear with slide valves was used. The G12 had a greater tractive effort than the Sk1 and Sk2 classes on account of its higher boiler pressure and fractionally extra weight. Its four-wheel tender was slightly larger than the type used by the Sk1 and Sk2 classes. The VR converted the G12s for wood burning and equipped them with carbide gas lighting.
This pair of engines was used by Tampere depot from 1950 until their withdrawal in 1953 and 1955.
