Neuvostoliitossa toteutettiin vuonna 1926–27 suunniteltu O-veturisarjan rakennemuutos runsaaseen 500 entiseen OВ (Ov) -veturiin. Muutetut veturit sijoitettiin uuteen alasarjaan OЧ (Otš). Alasarjan yläindeksi ”ч” tulee suunnittelijan А. О. Чечотт’n (tš ← A. O. Tšetšott) sukunimestä. Veturiin vaihdettiin tulistinkattila, mutta yhdyskoneisto säilytettiin. Kattilamuutoksen lisäksi vetureiden korkeapainesylinterin tasoluisti muutettiin mäntäluistiksi, mutta muuten veturin perusrakenne säilyi ennallaan. Kattilan rakenne ja päämitat olivat samat kuin aiemmin vuodesta 1915 alkaen tulistinkattilan saaneiden ja siinä yhteydessä kaksoiskoneistoisiksi muutetuissa O-sarjan vetureissa. Tämä uusi alasarja oli venäläisistä O-sarjoista painavin, jääden kuitenkin hieman kevyemmäksi kuin Viron sikäläiseen Ok-sarjaan muuttamat veturit (Suomessa B1/Tv4).
Tällainen veturi joutui toisen maailmansodan sotatoimissa saksalaisten haltuun ja saapui heidän lähettämänään Baltian maista Helsinkiin heinäkuussa 1942. Sillä oli numero 5042. Valtionrautatiet antoi veturille vuonna 1942 sarjamerkin B4 ja numeron 3000. Se ei kuitenkaan saanut uutta sarjamerkkiä sarjamerkkiuudistuksen yhteydessä lokakuussa 1942.
Veturi oli neljällä vetoakselilla varustettu tavaraliikenneveturi, jossa oli levykehys, tulistinkattila, yhdyskoneisto ja Walschaertin luistikoneistot. Korkeapainesylinterissä oli mäntäluisti ja matalapainesylinterissä tasoluisti. Tenderi oli varustettu kahdella kaksiakselisella telillä. Veturin kunto luokiteltiin huonoksi sen saapuessa Suomeen. Pääosat – kattila, pyörästö ja hytti – toimitettiin irtonaisina.
Veturia ei otettu käyttöön VR:llä, vaikka sille annettiin sarjamerkki ja numero. Ilmeisesti myöhemmin maahan tuotujen sotasaalisvetureiden todettiin olevan helpommin saatettavissa käyttökuntoon. Veturi palautettiin 23.12.1944 koottuna Neuvostoliittoon, mutta siitä puuttui erilaisia varustimia, muun muassa puskimet. Veturiin kuuluvia erilaisia osia oli kuormattu tenderiin. Veturi sai takaisin entisen sarjamerkkinsä Oч ja numeronsa 5042.
Plans for O class 0–8–0s to receive a major overhaul in the Soviet Union in 1926–27 resulted in over five hundred OV class locomotives being rebuilt into the new OCH (OЧ) subclass type, the designation CH (Ч) deriving from the name of the mechanical engineer responsible, A.O. Czeczott. The overhaul included the provision of a new superheated boiler but compounding was retained. Apart from the new boiler and slide valves replacing piston valves in the high pressure cylinders, the basic design remained unchanged. The structure and specifications of the superheated boiler were identical to those of the earlier O class rebuilt to superheated and simple expansion engines rebuilt from 1915 onwards. Although the OCH was the heaviest version of the Russian O class, it was still slightly lighter than the Ok class 0–8–0s used by Eesti Vabariigi Raudtee (EVR).
An OCH class engine that fell into German hands during the Second World War was despatched from the Baltic States to Helsinki in July 1942. NKPS no. 5042 was designated B4 class no. 3000 by the VR in 1942 and continued as such after the reclassification scheme in October that year.
This 0–8–0 freight locomotive had plate frames and a tender with two four-wheeled bogies. It had a superheated boiler, compound cylinders and Walschaerts valve gear. Piston valves were used in the high pressure cylinder and slide valves in the low pressure one. On arrival in Finland it was given a poor condition: its major components (boiler, wheelsets and cab) arrived separately.
Although it was given a Finnish class designation and running number, the VR never put it into working order, probably because other war booty engines arriving later were easier to overhaul. It was returned to the Soviet Union on 23 December 1944 without buffers and other fittings, loose components being transported in the tender. Its original classification and numbering, OCH (ОЧ) no. 5042, were reinstated after return.
