Hanomagin VR:lle valmistama Vr3 752 esitellään saksalaisessa rautatiekirjallisuudessa ainoana uutena Saksassa rakennettuna 0–10–0T-tyyppisenä leveäraidehöyryveturina. Tässä harvinai-suutemme vaihtotöissä Jyväskylässä 12.6.1972.
German literature describes class Vr3 no. 752 as the only broad gauge 0–10–0T ever built new in Germany. This unique locomotive was photographed engaged in its raison d’être, shunting, at Jyväskylä on 12 June 1972.
O1-veturista 754 on koristeraidat jo 1920-luvun lopulla maalattu peittoon.
By the end of the 1920s, the lining of O1 class no. 754 had been painted over.
O1-sarjan veturi nro 755 vielä koristeraidoin maalattuna Helsingissä 1920-luvulla.
No. 755 still sported a lined-out livery when serving Helsinki in the 1920s.
O1-sarjan veturi nro 753 juuri valmistuttuaan Tammerfors Linne- & Jern-Manufaktur Aktie-Bolagin (Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy) tehdasalueella vuonna 1926.
0–10–0T no. 753 is seen brand new outside the Tampella factory in 1926.
Sarjansa uusin O1-veturi oli 756 ja on kuvattu juuri valmistuneena Tampereella vuonna 1926.
The last member of the O1 class 0–10–0Ts was no. 756, here photographed in 1926 after construction in Tampere.
Samalla kertaa N1/Pr1 paikallisliikennevetureiden kanssa VR antoi Hanomagille suunniteltavaksi kaikkein raskaimpaan vaihtotyöhön soveltuvan veturin, jolla olisi sama kattila ja mahdollisimman paljon vaihtokelpoisia osia N1-sarjan kanssa. Yksi tällainen veturi tilattiin 22.11.1923 toimitettavaksi Hangon tai Helsingin satamaan 30.6.1924 mennessä. Kuten N1, niin myös O1 toimitettiin Saksassa kolmessa osassa satamaan: kehys pyörästöineen, kattila sekä hytti ja säiliöt. Tilauskirjan mukaan veturi toimitettiin ilman esilämmitintä ja varustettuna teräksisellä tulipesällä.
Veturille annettiin sarjatunnus O1 ja numero 751. Seuraavana vuonna numeroksi muutettiin 752, jotta neljälle uudelle H7-veturille saatiin peräkkäiset numerot 748–751. Myönteisten käyttökokemusten perusteella Tampellalta tilattiin neljä samanlaista veturia 1925 ja ne valmistuivat seuraavana vuonna saaden numerot 753–756.
Ensimmäistä kertaa Suomessa veturi oli varustettu viidellä yhteen kytketyllä vetoakselilla (toki Suomen läpi Venäjälle oli aiemmin kylminä hinattu Nohabin Ruotsissa samanlaisella akselistolla valmistamia ЭШ-tenderivetureita). Johto- tai laahusakseleita ei ollut. Koska ratapihoilla on pienisäteisiä kaarteita, veturin uloimmat akselit varustettiin 25 mm:n poikittaisella liikkumavaralla. Tämä helpotti kulkua kaarteissa, mutta heikensi kulkua yleensä. Tällä ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska vetureita ei käytetty linja-ajossa.
Ulkonäöltään O1/Vr3 oli N1/Pr1 kaltainen lukuun ottamatta pyörästöä ja karja-auroja, jotka oli korvattu astinlaudoilla. Myöhemmin veturit varustettiin sähkövaloin ja radiopuhelimin (ensimmäisenä 20.1.1946 veturissa 754). Sota-aikana (1940 alkaen) ja vähän sen jälkeen veturit olivat ajoittain halkolämmitteisiä. Lopullinen paluu hiilille tapahtui vuosina 1947–49, ensimmäisenä 17.11.1947 veturi 756 ja viimeisenä 14.12.1949 veturi 753.
Ensimmäinen veturi sijoitettiin Helsinkiin ja koko sarjan valmistuttua oli pääasiallisena sijoitteluna kolme Helsingissä ja kaksi Viipurissa. Sodan sytyttyä Viipuri jäi pois ja tilalle tulivat Tampere ja Pieksämäki. Sodan loppuvaiheissa Viipuriin palautettiin yksi veturi, joka saatiin sieltä kuitenkin ajoissa pois. Kouvolasta tuli tärkeä käyttövarikko, aluksi kahden, vuodesta 1960 kolmen veturin voimin.
Vr12/Dr14-vetureiden saavuttua 1960/70-lukujen taitteessa tulivat lyhytaikaisiksi käyttövarikoiksi Seinäjoki, Ylivieska, Oulu, Jyväskylä, Kuopio ja Kontiomäki. Kontiomäellä 755 oli viimeisen kerran työssä 21.8.1975. Seuraavana aamuna koitti siirtoajo Iisalmeen varastoitavaksi. Jyväskylä oli sarjan viimeinen varsinainen käyttöpaikka ja siellä 754 oli viimeistä kertaa töissä 25.9.1975. Viimeinen omin konein liikkunut oli kuitenkin 752, joka konepajakorjauksen jälkeen marraskuussa 1975 ajettiin Kuopiosta Pieksämäelle.
Laskumäkityöskentelyn lisäksi näitä vetureita on käytetty raskaiden junarunkojen siirtelyyn satamien ja ratapihojen välillä, mutta ei lainkaan linja-liikenteessä – joitakin asemien lähellä olleita linjavaihteita lukuun ottamatta.
At the same time as the N1 suburban tanks, the VR had Hanomag design a similar heavy shunting engine with as many common parts as possible. One locomotive was ordered on 22 November 1923 for delivery to either Hanko or Helsinki by 30 June 1924. Like the N1, the O1 was also transported to the harbour in three sections: frames with wheel sets, boiler, and side tanks and cab. According to the order book, this locomotive was delivered without a pre-heater and with a steel firebox.
The new engine was classified O1 and numbered 751. The following year its number was changed to 752 to allow a single sequence for a batch of four H7 locomotives (nos. 748–751). The 0–10–0T proved very satisfactory and four similar locos were ordered from Tampella in 1925; these were numbered 753–756 when delivered in 1926.
This was the first time a five-coupled locomotive was employed in Finland (the Swedish-built ЭШ (ESH) 0–10–0s destined for the USSR had only been hauled dead through the country). The first and fifth axles had 25mm side play to allow the negotiation of sharp curves on freight yards.
This feature weakened its running qualities, but it didn’t matter since these engines were not used in line service.
The external appearance of the O1/Vr3 was similar to that of class N1/Pr1 with the exception the wheel arrangement and the provision of shunters’ steps in. Later, the class was equipped with electric lightning and radiophones (the first was no. 754 on 20 January 1946). During the war from 1940 wood firing was occasionally used and the final return to coal was effected between 17 November 1947 (no. 756) and 14 December 1949 (no. 753).
The first 0–10–0T was allocated to Helsinki. After all five were in service, the distribution was three at Helsinki and two at Viipuri. When the war started, those at Viipuri were moved to Tampere and Pieksämäki. After 1945 Kouvola became the most important hump yard in Finland and had two Vr3s. When the heavy shunting class Vr12 (Dr14) diesels arrived from 1969 onwards, Vr3s were drafted for short periods to other yards such as Seinäjoki, Ylivieska, Oulu, Jyväskylä, Kontiomäki and Kuopio. No. 755 worked its final turn at Kontiomäki on 21 August 1975, after which it went to Iisalmi to be stored. No. 754 was the last class Vr3 in regular traffic at Jyväskylä depot on 25 September 1975. The very last to move under its own steam was no. 752, which ran from Kuopio works to Pieksämäki in November 1975, more than a month after the official end of steam in Finland.
