Neuvostoliittolainen veturitehdas Kolomna valmisti vuosina 1914–32 pääasiassa teollisuuslaitoksille, mutta myös yleisen liikenteen radoille tankkivetureita, joilla oli tehtaan tuotetunnus 137.

Saksalaiset toimittivat Baltian maista Suomeen yhden näistä vetureista, jonka alkuperäinen käyttäjä on jäänyt tunnistamatta. Veturi oli toisen maailmansodan sotatoimissa joutunut saksalaisten haltuun. Sillä oli Neuvostoliiton rautateillä sarjatunnus Ь (pehmeä merkki) ja numero 5901. Veturi korjattiin Tallinnan konepajassa toukokuussa 1942 ennen toimittamistaan Suomeen. Valtionrautatiet antoi sille sarjamerkin M1 ja numeron 2800 vuonna 1942. Myöhemmin samana vuonna toteutetussa sarjamerkkiuudistuksessa veturille ei annettu uutta sarjamerkkiä. Marraskuussa 1943 Suomeen toimitettiin toinen kaksiakselinen tankkiveturi, jonka numero ei ole tiedossa eikä myöskään se, oliko se samaa mallia kuin M1.

M1 oli kahdella vetoakselilla varustettu tankkiveturi. Siinä oli märkähöyrykattila, jossa oli höyry- ja hiekkakuvut. Hiekoituslaite vaikutti ainoastaan taempaan vetopyöräpariin. Veturissa oli levykehys ja ulkopuoliset sylinterit. Höyrykoneena oli kaksoiskoneisto, jossa oli Walschaertin luistikoneistot ja tasoluistit. Jarrulaitteena oli ilmajarru ja se vaikutti molempiin pyöräkertoihin. Ilmapumppu oli kiinnitetty savupesän kylkeen oikealle puolelle. Päävesitila oli kehyksen sisäpuolella ja lyhyet lisävesisäiliöt sijaitsivat kattilan sivuilla hytin edessä. Veturi oli hiililämmitteinen ja varustettu vähäisellä hyttiin sijoitetulla polttoainetilalla. Erilaisista käyttötarkoituksista ja -ympäristöistä johtuen sarjan vetureissa on ollut eroavaisuuksia jarrulaitteissa ja muissa varusteissa, mutta yksityiskohtaiset tiedot Suomessa käytetystä veturista puuttuvat.

Veturia ei otettu liikenteeseen Valtionrautateillä, eikä sille annettu uusityyppistä sarjamerkkiä lokakuussa 1942. Se ei ollut käyttökunnossa 10.11.1944, kun se palautettiin Neuvostoliittoon. Se sai takaisin entisen sarjamerkkinsä Ь ja numeronsa 5901.

Between 1914 and 1932, Kolomna locomotive works in Russia erected many tank engines for industrial enterprises, but it also built some type 137 well-tank locos for common carrier railways.

One such engine was shipped from the Baltic States to Finland; its original operator has not yet been ascertained. It bore the Russian insignia soft sign (Ь) class no. 5901 when seized by the Germans in 1942. It was overhauled in the Tallinn workshops in May 1942 prior to its shipment to Finland. The VR classified the engine M1 class no. 2800 in 1942, a designation it retained after the reclassification scheme later that year. In November 1943, another two-axle tank engine was delivered to Finland, but it is not known, which number it carried and whether or not it was of the same type as no. 2800.

The M1 was an 0–4–0WT with steam and sand domes mounted on its saturated steam boiler. The sanding apparatus only assisted the rear driving wheels. Built as a simple expansion engine on plate frames, it had outside cylinders, Walschaerts valve gear and slide valves. The air brake, with an air pump attached to the right side of the smoke box, applied the brakes to both sets of driving wheels. The main water storage space was within the frames, while short tanks were mounted on either side of the boiler in front of the cab. Coal was stored in a small bunker inside the cab. The air brake and other fittings differed from one locomotive to another, depending on its type of employment and working environment. The exact specifications of this particular locomotive are unknown.

Because the VR never used the M1 in service, it was not reclassified in October 1942. It was returned to the USSR needing repair on 10 November 1944 after which its original NKPS classification (Ь) class and no. 5901, were reinstated.

NB. The above technical dimensions are general for a Kolomna type 137 locomotive.