Venäläinen veturi 485 korjattiin käyttökuntoon. Se sai numeron 2603 ja sarjatunnuksen K6/Tr3.
Soviet 2–8–0 no. 485 emerged from its repair as VR K6 (Tr3) class no. 2603.
Щ-veturi nro 3507 sai suomalaisen sarjan K6/Tr3 ja numeron 2600. Veturi saatiin käyttöön helmikuussa 1942.
Soviet SHCH class 2–8–0 no. 3507 became K6 (Tr3) class no. 2600 on entering VR stock in February 1942.
Venäjällä valmistettiin vuosina 1906–19 kaikkiaan 1996 tavarajunaveturia, joiden pyörästö oli 2–8–0. Niiden sarjatunnus annettiin vuoteen 1912 asti käyttörautatien, sen jälkeen yhtenäisen käytännön mukaan Щ (Štš). Sarjatunnus tulee vetovoimakomission johtajan Н. Л. Щукин’in sukunimestä (Štš ← N. L. Štšukin). Nämä veturit oli tarkoitettu korvaamaan O-sarjojen veturit raskaimmista tavarajunista. Suurehkosta valmistusmäärästä huolimatta tyyppiä ei pidetty kovin onnistuneena. Se suunniteltiin N. L. Štšukinin johdolla kokonaan uudestaan ja parannettua mallia valmistettiin pienehkö määrä varustettuna mm. tulistinkattilalla ja mäntäluisteilla.
Tyypilliseen venäläiseen tapaan sarjan vetureihin tehtiin ajan kuluessa lukuisia parannuksia, jotka merkittiin sarjatunnukseen yläindeksikirjaimella. Parannusyrityksistä huolimatta Щ-vetureista ei koskaan tullut täysin onnistunutta versiota, vaan Э (E) -sarjojen 0–10–0-veturit osoittautuivat selvästi niitä paremmiksi. Vuosina 1919–21 Venäjältä luovutettiin Puolaan sotakorvauksena 28 Щ-veturia, jotka Puolassa saivat sarjatunnuksen Tr103.
Toisen maailmansodan kuluessa saksalaiset valtasivat suuria määriä Щ-vetureita sekä Baltian että Bessarabian rintamilla. Jatkosodan aikana suomalaisten joukkojen valtaamalle alueelle jäi kaksi veturia tendereineen. Saksalaiset lähettivät Baltian maista tunnistettavat pääosat 32 veturiin ja 22 tenderiin. Neuvostoliiton vetäydyttyä toukokuussa 1941 Hangon vuokra-alueelta sinne jäi kolme
veturia tendereineen.
VR:n Helsingin konepaja kunnosti liikenteeseen kaikkiaan 16 veturia. Näistä kaksi oli suomalaisten joukkojen valtaamalle alueelle jääneitä ja 14 saksalaisten Baltian maista lähettämiä. Näiden lisäksi Helsingin konepajalla oli käyttökuntoon saamatta nro 2602, jonka venäläiset olivat upottaneet Hangon satamaan ja suomalaiset sieltä nostaneet. Veturit 2600 ja 2601 otettiin aluksi liikenteeseen sarjamerkillä K6 ja niiden alkuperäisillä venäläisillä numeroilla 3507 ja 3502. Numerot vaihdettiin suomalaiseen numerosarjaan marraskuussa 1941, käytössä olleisiin vetureihin ne muutettiin helmikuussa 1942. Lokakuussa 1942 sarjamerkiksi annettiin Tr3.
K6/Tr3 oli nelikytkyinen yksiakselisella johtoakselilla varustettu tavarajunanveturi. Johtoakseli muodosti ensimmäisen vetoakselin kanssa Bissellin telin. Veturissa oli levykehys, märkähöyrykattila ja yhdyskoneisto. Venäläisvalmisteisissa kattiloissa oli Belpaire-tyyppinen tulipesä ja 14 kg/cm² työpaine. Venäläisten tekemät käyttökatsastukset olivat vuosilta 1932–41. Osalle kattiloita saksalaiset olivat tehneet käyttökatsastukset vuosina 1941–42. Yhdyskoneisto oli Lindnerin järjestelmän mukainen. Luistiliikuntakoneisto oli Walschaertin mallia ja sylintereissä oli tasoluistit.
Höyry- ja hiekkakuvun sekä lieriömäisen pääilmasäiliön sijainti kattilan päällä on vaihdellut eri valmistussarjojen välillä. Vetureissa oli ilmajarru, joka vaikutti myös tenderiin. Valaistuslaitteena oli kaasuvalaistus. Kaikissa vetureissa oli kaiteet käyntisiltojen ympärillä. Suomessa veturit olivat kivihiililämmitteisiä ja niissä oli neliakseliset tenderit.
Veturit otettiin liikenteeseen lokakuun 1941 ja maaliskuun 1944 välisenä aikana. Ne ovat olleet sijoitettuina muutaman veturin erissä eri varikoille Etelä-Suomessa ja Äänislinnassa. Suomalaisten poistuttua Itä-Karjalasta veturit olivat pääasiassa Riihimäen ja Kouvolan varikoilla. Vetureita käytettiin lisätavarajunissa raskaspäällysteisillä rataosilla Riihimäki–Tampere, –Helsinki ja –Kouvola. Itä-Karjalassa ne olivat säännöllisesti tavara-, järjestely- ja työjunissa rataosilla Äänislinna–Suojärvi, –Karhumäki ja –Syväri.
Vuonna 1944 VR:n konepajoissa oli kunnostettavana kuusi Tr3-sarjan veturia, joille ei annettu suomalaista numeroa (305, 331, 1700, 3531, 4540 ja yksi tuntematon). Ne saatiin kunnostetuksi palautustarkastukseen mennessä ja niitä käytettiin liikenteessä Kouvolassa ilman, että niitä olisi merkitty VR:n vetokalustoon kuuluviksi. Loput veturit olivat korjauskelvottomia tai niitä käytettiin varaosalähteinä. Kaikki veturit palautettiin Neuvostoliittoon lokakuun 1944 ja helmikuun 1945 välisenä aikana. Neuvostoliitossa niille annettiin takaisin entinen sarjatunnus, mutta ne säilyttivät kuitenkin Valtionrautateillä käytössä olleet numeronsa.
1,996 2–8–0s were built in Russia between 1903 and 1919 as the successor of the O class 0–8–0. Initially numbered and classified by the railway to which they were delivered, in the 1912 all-Russia classification scheme, these became class SHCH (Щ) after Prof. N.L. Shchukin, the chairman of the Commission for Rolling Stock and Motive Power. Though built over many years in fairly large numbers, the class was not considered successful. Under Shchukin this 2–8–0 was redesigned and a small number was built with a superheated boiler and piston valves.
Typically of Russia, there were several modifications over time and the various sub-classes were indicated with an index letter. Yet, the SHCH never became fully satisfactory and after 1912 was overshadowed by the E class 0–10–0s. 28 SHCHs were handed over to Poland as war reparations in 1919–21 and were classified Tr103 by the PKP.
During the Second World War German forces captured large numbers of SHCHs both in the Baltic States and in Bessarabia, 32 of which, together with 22 tenders, were sent to Finland. Moreover, during the Continuation War (1941–44) three SHCHs were found on territory captured by Finnish troops. When the USSR withdrew from the leased base at Hanko in southern Finland in December 1941, they left behind three SHCHs with their tenders pushed into the harbour.
The VR Helsinki works returned 16 SHCHs to working order, including the two captured by the Finnish troops and 14 of those sent from the Baltic States. In addition to these, no. 2602, one of the locomotives lifted from the sea bottom at Hanko harbour, was in the works in 1944 but its repair never completed. Nos. 2600 and 2601 were put into service as class K6, initially with their NKPS numbers 3507 and 3502 respectively. Finnish numbers were allocated in November 1941 and painted on in February 1942. The classification was changed to Tr3 in October 1942.
This 2–8–0 with a Bissell truck had plate frames and was a two-cylinder saturated steam compound (type Lindner) with slide valves and Walschaerts valve gear. Those boilers manufactured in the USSR had Belpaire fireboxes and 14kg/cm2 boiler pressure. These were inspected in the USSR in 1932–41 whilst other. Boilers had German inspection dates from 1941–42. The location of the steam and sand domes and main air reservoir above the boiler varied between locomotives of different batches. Air brakes were fitted both to the locomotive and tender wheels. All locomotives had handrails around the foot boards. Those used in Finland had gas lighting and eight-wheel bogie tenders. All were coal fired.
The K6/Tr3s went into service between October 1941 and March 1944; one was in the works but its overhaul was never completed. The 16 active members were scattered in small groups around southern Finland and Äänislinna (Petroskoi/Petrozavodsk) in Eastern Karelia. After the retreat of the Finnish army in June 1944 the class was mostly based at Riihimäki and Kouvola. Their main duties were freight trains from Riihimäki to Helsinki, Tampere and Kouvola. In Eastern Karelia they were used on freight and works trains from Äänislinna to Suojärvi and along
the Murmansk railway to Karhumäki/Medvezhyegorsk and Syväri/Svir.
In 1944 six further Tr3s were under repair in VR workshops but they were never given Finnish numbers (305, 331, 1700, 3531, 4540 and one not yet identified). They were completed in time to take part in the return of the large number of locomotives, wagons and other material collected in Eastern Karelia to the USSR in the winter of 1944–45; these six Tr3s were operated in Kouvola for a while without being officially included in the VR roster. The remaining former SHCH locomotives were cannibalised for spare parts and thus never used. All the Tr3s were returned to the USSR between October 1944 and February 1945 where they ran with their old classification but retained their new VR running number, e.g. SHCH–2600.
