Juuri polttoainetäydennyksellä käynyt I2 nro 454 Helsingissä Ga-vaunun 7442 kanssa 1920-luvulla. Kun veturi poistettiin liikenteestä vuonna 1962, oli vaunu poistettu jo kolmisenkymmentä vuotta aiemmin.
Class I2 no. 454 after refuelling in Helsinki in the 1920s. It was withdrawn in 1962 while the accompanying Ga-type goods van no. 7442 was condemned in the 1930s.
Vk2-veturi nro 455 Oulussa 23.7.1949.
No. 455 at Oulu on 23 July 1949.
Vk2-sarjan veturi nro 455.
Class Vk2 2–6–4T no. 455, built by Tampella.
I3 (vuodesta 1942 Vk2) nro 454 miehistöineen Kotkan veturitallilla 1930-luvulla.
I3 (reclassified Vk2 in 1942) rear tank locomotive no. 454 and crew at Kotka in the 1930s.
Amerikkalaisvalmisteisista I1-paikallisliikennevetureista saadut myönteiset kokemukset johtivat uusiin hankintoihin. Tällä kertaa tilattiin Tampellalta kolme samankaltaista veturia, jotka valmistuivat vuonna 1906. Näistä kaksi oli märkähöyryvetureita ja kolmas oli tulistinveturi. Märkähöyryvetureille annettiin sarjamerkki I2 ja tulistinveturille sarjamerkki I3. Edellisille annettiin numerot 454 ja 455, jälkimmäiselle numero 456. I2-veturit varustettiin tulistimella 1920-luvulla, jolloin ne siirrettiin sarjaan I3, koska erot I3:een nähden olivat vähäisiä. Vuonna 1942 sarjamerkkejä uudistettaessa kaikki nämä kolme veturia erotettiin omaksi sarjakseen Vk2. Veturi 456 siirrettiin sarjaan Vk3 vuonna 1947, kun siihen asennettiin suuremmat sylinterit.
I2 rakennettiin I1-sarjaan perustuen, mutta veturia suomalaistettiin. Huomattavimmat erot Vk1-vetureihin nähden olivat levykehys, matalammalla olleet käyntisillat, erilainen hytti, ripustuslaitteet, suuremmat sylinterit, suurempi kattila, pitempi pyörästö ja suurempi polttoainesäiliö. Rakenne-erojen takia Vk2:t olivat Vk1:iä painavampia. Vetureissa oli kaasuvalaistus, joka 1920-luvulla korvattiin Aga-valaistuksella. Veturi 454 valmistui hiililämmitteisenä ja 455 halkolämmitteisenä.
Veturissa 454 kokeiltiin Kylälän lietsointa vuosina 1916–19 ja uudelleen vuonna 1921. Kumpaankin asennettiin tulistinkattila vuonna vuosina 1922–24. Veturit muutettiin useaan otteeseen halko- tai hiililämmitteisiksi.
I2-veturit työskentelivät Helsingin paikallisjunissa 1920-luvun puoliväliin saakka, jolloin N1-sarja syrjäytti ne. Tämän jälkeen niitä käytettiin aluksi sivuratojen lyhyiden matkojen henkilöjunissa, mutta myöhemmin pääasiassa vaihtotyössä Etelä-Suomessa. Toisen maailmansodan jälkeen veturit sijoitettiin Oulun varikolle. Lähinnä Vv13-tyyppiset moottoriveturit korvasivat Vk2-sarjan vuoden 1960 paikkeilla ja veturit hylättiin vuonna 1962.
The positive experience with the American-built I1 suburban tanks resulted in new orders for three similar engines from Tampella. Erected in 1906, nos. 454–455 were saturated and classified I2 whilst superheated no. 456 was designated class I3. The I2s were superheated in the 1920s to turn them into class I3 engines; differences with no. 456 were minimal. All three engines became class Vk2 under the 1942 reclassification scheme. However, no. 456 received larger cylinders in 1947 and was re-classified Vk3.
The I2s were based on the I1 class. They were simple expansion engines with Stephenson inside valve gear with piston valves. Features to differentiate them from the I1 tanks were their plate frames, lower running plate, different style of cab, longer wheelbase, and larger cylinders, boiler, and bunker. These structural differences made the I2s heavier than the I1s. No. 454 was originally built for coal firing and no. 455 for wood. They were equipped with carbide gas-lighting.
A Kylälä blast pipe was experimentally fitted on no. 454 between 1916 and 1919 and for the second time in 1921. Both locos were superheated in 1922 and 1924. These engines were equipped with Aga gas lighting in the 1920s. They were converted a number of times between wood and coal burning.
The I2s worked Helsinki suburban trains until the N1 class suburban tank engines took over in the 1920s. They were used afterwards to haul short-distance passenger services on branch lines and in later years on shunting duties in southern Finland. After the Second World War they were allocated to Oulu. They were mainly replaced by class Vv13 diesel shunters in about 1960 and finally withdrawn in 1962.
