Suomen Valtion Rautatiet tilasi vuonna 1899 Baldwinilta Yhdysvalloista viisi paikallisliikenteeseen tarkoitettua tankkiveturia. Ne valmistuivat vuonna 1900. Vetureille annettiin numerot 301–305 ja sarjamerkki I1. Vuoden 1942 sarjamerkkiuudistuksessa niiden uudeksi sarjamerkiksi tuli Vk1.

Vk1-sarjassa oli yksiakselinen johtoteli, kolme vetoakselia sekä kaksiakselinen kiertyvä ja heilahtava laahusteli. Vetureissa oli amerikkalaismallinen kankikehys ja märkähöyrykattila. Kaksoiskoneistossa oli Stephensonin luistikoneistot ja tasoluistit. Vetureissa oli kaasuvalaistus ja valmistuessaan ne olivat hiililämmitteisiä. Vesi- ja polttoainetilat sijaitsivat hytin takana laahustelin päällä.

Sarja varustettiin tulistinkattiloilla vuosina 1926–33. Vetureihin tehtiin myös muita muutoksia: alun perin suoraseinäisen hytin sivuikkunat sijoitettiin myöhemmin ulkoneviin lokeroihin tähystyksen helpottamiseksi, koska vetureilla ajettiin usein takapää edellä. Alun perin laipaton keskimmäinen käyttöpyöräkerta varustettiin myöhemmin ohennetuilla laipoilla. Käyttöaikanaan veturit muutettiin joko halko- tai hiililämmitteisiksi useita kertoja. Sarjan siirryttyä pääasiassa vaihtotyöhön asennettiin vetureiden kumpaankin päähän astinlevyt.

Veturit 301–303 sijoitettiin Helsinkiin sekä veturit 304 ja 305 Pietariin. Pietarissa olleet veturit osoittautuivat muutamassa vuodessa liian heikoiksi sikäläiseen paikallisliikenteeseen, jolloin ne siirrettiin Helsinkiin ja korvattiin H (Hk) -vetureilla. Helsingin paikallisliikenteessä vetureita käytettiin 1920-luvun puoliväliin N1-vetureiden käyttöönottoon saakka. Sen jälkeen niitä käytettiin useilla eri varikoilla aluksi sivuratojen lyhyiden matkojen henkilöjunissa, mutta pääasiassa vaihtotyössä Itä- ja Keski-Suomessa.

Veturi 301 jäi rikkiammuttuna Viipuriin talvisodan päättyessä ja 305 luovutettiin Neuvostoliittoon vuonna 1940. Veturit 303 ja 304 hylättiin yhteentörmäyksissä vaurioituneina vuosina 1945 ja 1950. Viimeinen vetureista, nro 302, hylättiin vuonna 1952.

In 1899 the SVR ordered five purpose-built suburban tank engines from Baldwin in Philadelphia. Completed in 1900, they were numbered 301–305 and classified I1, later becoming class Vk1 in 1942.

These 2–6–4Ts had American type bar frames, saturated steam boiler, simple expansion and Stephenson inside valve gear using slide valves. They were equipped with carbide gas lighting and were built for coal firing. The water tank and coal bunker were placed behind the cab above the rear bogie.

Superheating was installed in the I1s between 1926 and 1933. Various other modifications were made. To facilitate visibility when running bunker first projecting bay windows were made in the straight cab sides. The original middle driving axle with flangeless wheels were replaced with wheels with thin flanges. They were converted between wood and coal burning on many occasions during their working life. Footboards were fitted below both buffer beams once they began to be employed on shunting work.

Initially nos. 301–303 were shedded in Helsinki and nos. 304–305 in St Petersburg but within a few years the suburban traffic in the latter was too much for the I1s to cope with. They were replaced on such duties by H class 4–6–0s and the I1s were transferred to Helsinki. They handled the Helsinki suburban services until the advent of the N1 suburban tank engines in the 1920s after which they were used by various depots for short branch line passenger duties and for shunting. They were later mainly employed in eastern and central Finland.

No. 301 was abandoned in Viipuri in 1940 after suffering war damage towards the end of the Winter War and no. 305 was ceded to the Soviet Union in 1940. Nos. 303 and 304 were withdrawn after collisions in 1945 and 1950 respectively. The sole survivor, no. 302, was withdrawn in 1952.