Skotlantilainen Dübs valmisti 1894 SLM:n G1-esikuvan mukaan viisi veturia, numerot 186–190. Näistä neljä oli jäljellä 1942 sarjamerkkimuutoksen aikaan, jolloin niille annettiin sama sarjamerkki Sk1 kuin SLM:n valmistamille G1- ja SVR:n Helsingin konepajan valmistamille G2-vetureille.
G4-vetureiden rakenne oli sama kuin G1:llä, eli se oli varustettu johtoakselilla ja kolmella vetoakselilla. Johtoakseli oli kiinnitetty veturin runkoon tukivarsista keskustapilla, joten se pääsi liikkumaan sivusuunnassa. Etupään kannatuksena olivat poikittaiset lehtijouset johtoakselin molemmin puolin. Veturissa oli kaksoiskoneisto, Stephensonin sisäpuoliset luistikoneistot ja tasoluistit. Kaikki veturit valmistettiin halkolämmitteisiksi ja varustettiin junan höyrylämmityslaitteilla. Tenderi oli kaksiakselinen.
Alkujaan veturit olivat halkolämmitteisiä, mutta myöhemmin ajoittain myös hiililämmitteisiä. Ne kaikki saivat tulistinkattilan 1920-luvulla. Vetureissa 187 ja 190 kokeiltiin Kylälän lietsointa.
Alkujaan G4-sarjaa käytettiin henkilö-, tavara- ja sekajunissa Viipurissa ja Savonlinnassa. Myöhemmin sarjan käyttö siirtyi enemmän työjuniin, vaihtotöihin ja varavetureiksi. Veturi 190 hylättiin vuonna 1933. Veturi 186 myytiin Karhulan–Sunilan Rautatielle vuonna 1950 ja oli siellä käytössä noin kymmenen vuoden ajan. Loput kolme veturia hylättiin vuosina 1953–54. Niissä oli tuolloin konepajakäyntien yhteydessä tehtyjen höyrykattilan vaihtojen seurauksena itse vetureitakin vanhemmat kattilat vuosilta 1886–92.