G11-sarjan veturi nro 384 Humppilan asemalla 1900-luvun alussa.
G11 2–6–0 no. 384 stands at Humppila station in the early 1900s.
Sk3 (ent. G11) -sarjan veturi 398 kuvattuna Raumalla 1958.
Sk3 (ex-G11) class no. 394 at Rauma in 1958.
G11-sarjan veturi nro 434 on juuri täydentänyt halkoja tenderiinsä seuraavaa matkaa varten.
G11 2–6–0 no. 434, built by Tampella, with a fresh supply of logs for its the next turn.
G11-sarjan veturi nro 404 sekajunan veturina.
G11 class no. 404 hauls a mixed train.
G11-veturi nro 436. G11-sarjan ja muita isompia G-sarjojen vetureita kutsuttiin lempinimellä ”Mummo”. Savupesän kyljessä savutorven alapuolella näkyvän Dultzin vaihtoventtilin ansiosta Sk3-sarja sai vielä lisänimen ”Piiska-Mummo”.
G11 2–6–0 no. 436. The G11 class and other larger G-type engines were nicknamed ‘Granny’ (Mummo); because of the Dultz starting valve fitted below the smokebox, the Sk3 class was known as ‘Whipping Granny’ (Piiska-Mummo).
G3-sarjan osoittauduttua hyvin tarkoitukseensa soveltuvaksi sai myös Tampella valmistaakseen 44 veturia useassa tilauserässä. Tampellan versio sai sarjatunnuksen G11. Veturit 373–406 valmistuivat vuosina 1901–03 ja 427–436 vuosina 1904–05. Vuonna 1942 tehdyssä sarjamerkkiuudistuksessa jäljellä olleet G11-veturit yhdistettiin G3, G5 ja G10-sarjojen kanssa Sk3:ksi.
G11 oli yhdyskoneistoinen ja se oli varustettu märkähöyrykattilalla. Siinä oli Stephensonin sisäpuoliset luistikoneistot ja tasoluistit. Vetureissa oli yksiakselinen johtoteli ja kolme vetoakselia. Tenderi oli kolmiakselinen. Kaikki veturit valmistuivat halkolämmitteisiksi, mutta myöhemmin ne olivat toistuvasti muutettuina hiililämmitteisiksi, usein edelleenkin halkosavutorvella varustettuina. Vetureissa oli kaasuvalaistus. G11:issä oli aluksi Winterthurin käynnistysventtiili, jota alettiin korvata Dultzin käynnistys- ja vaihtoventtiilillä vuodesta 1907 alkaen. Muutos tehtiin aluksi uusimpiin vetureihin ja muihin raskaisiin Mogul-vetureihin se tehtiin pääasiassa 1920-luvulla.
Veturissa 436 kokeiltiin turvepulverilämmitystä vuosina 1914–16. Veturit 385, 393, 400, 405 ja 406 olivat turvelämmitteisinä vuosina 1948–50.
Tampellan valmistamien vetureiden kehys vahvistettiin vuosina 1914–20. Numerossa 434 oli vuosina 1925–26 Rauvala-tyyppinen savutorvi. Pantex-höyrynkuivauslaitetta kokeiltiin jonkin aikaa numeroissa 378, 383, 386, 428–432 ja 434 vuosina 1930–37. Kun uudempia veturisarjoja alettiin 1950-luvulla varustaa sähkövalaistuksella, niistä vapautuneita Aga-kaasuvalaistusjärjestelmiä asennettiin osaan Sk3-vetureista.
G11-vetureita käytettiin aluksi pääasiassa tavaraliikenteessä, myöhemmin jonkin verran myös seka- ja henkilöjunissa. K3–K5-veturit syrjäyttivät G11:t tavarajunista. Ne siirrettiin vähitellen järjestely- ja työjuniin sekä vaihtotyöhön. Vetureista 373–406 sijoitettiin kuusi Toijalaan, 14 Tampereelle, kolme Turkuun sekä kaksi Pietariin, Viipuriin ja Hankoon. Myöhemmin niitä käytettiin lähes kaikilla Länsi- ja Pohjois-Suomen varikoilla sekä muutamia jatkosodan aikana Joensuussa, Sortavalassa ja Äänislinnassa. Veturit 427–436 sijoitettiin Tampereelle ja Helsinkiin. Niitä käytettiin pääasiassa näillä varikoilla sekä Karjaalla, Riihimäellä ja Lahdessa.
Sisällissodan aikana veturi 431 oli panssaroituina valkoisten joukkojen käytössä. G11-vetureista numerot 379, 381, 395, 396, 401 ja 402 jäivät Venäjälle vuonna 1918. Numerot 381, 396 ja 401 ostettiin takaisin Suomeen vuonna 1928. Koska veturi 401 oli niin huonossa kunnossa, ettei sen korjaamista pidetty kannattavana, se hylättiin samana vuonna. Karhulan–Sunilan rautatie osti veturin 389 vuonna 1957. Numero 392 hylättiin yhteentörmäyksessä vaurioituneena 1955. Viimeiset G11/Sk3-veturit hylättiin vuonna 1960, niiden joukossa nro 400, joka museoveturina Suomen Rautatiemuseossa edustaa tätä merkittävää veturisarjaa.
After G3 class had proved its worth, Tampella’s newly established locomotive division received several orders for the same type, in all a total of 44 engines. These were classified G11 and were numbered 373–406 and 427–436. The first series was built in 1901–03 and the second in 1904–05. In the reclassification scheme of 1942 old classes G3, G5, G10 and G11 were amalgamated in a single class Sk3.
The G10s were compound locomotives with a saturated steam boiler. They were equipped with Stephenson inside valve gear with slide valves. They had a one-axle leading truck and three driving axles. The tender had three axles. The G11s were built as wood burners, but as usual in Finland they had later periods of coal burning depending on depots they served. When coal-fired, they still often kept their spark arresting chimneys. Winterthur starting valves were initially fitted, but the SVR began to replace these with Dultz starting valves on newer heavy Mogul locomotives from 1907 onwards.
No. 436 was used for the testing of pulverised peat as an alternative means of fuel between 1914 and 1916. Non-pulverised peat was later adopted as fuel for nos. 385, 393, 400, 405 and 406 from 1948 to 1950.
The main frames of the Tampella-built engines were strengthened between 1914 and 1920. No. 434 carried a Rauvala-type chimney between 1925 and 1926. Pantex steam-drying apparatus was experimentally used in nos. 378, 383, 386, 428–432 and 434 for a time between 1930 and 1937. Older Aga gas-lighting equipment became available for fitting to certain Sk3s in the 1950s after newer locomotive classes were equipped with electric lighting.
Originally these engines were used for freight but they later took a share of passenger and mixed-train turns as well. Classes K3, K4 and K5 replaced the G11s from heavier work and they were used on shunting and trip work until the late 1950s.
Of the Tampella-built nos. 373–406, six went new to Toijala, fourteen to Tampere, three to Turku, whilst St Petersburg Viipuri and Hanko each received two. These G11s/Sk3s were later used by engine sheds in western and northern Finland, and some deployed at Joensuu, Sortavala and Äänislinna during the Continuation War. Nos. 427–436 were normally based at Tampere or Helsinki and to a lesser extent at Karjaa, Riihimäki and Lahti locomotive sheds.
No. 431 was armour-plated and used in battles during the Finnish Civil War 1918 by the White Army. G11 class nos. 379, 381, 395, 396, 401 and 402 remained on Russian territory in 1918 but nos. 381, 396 and 401 were purchased back in 1928.
Unfortunately no. 401 was beyond economic repair and was withdrawn the same year. The Karhula–Sunila Railway bought no. 389 in 1957. No. 392 was withdrawn after collision in 1955. The last G11/Sk3s were withdrawn in 1960 though no. 400 was preserved to represent this significant class at the Finnish Railway Museum.
