Toisen E1-sarjan veturi 74 oli Varkaudessa A. Ahlströmin tehtailla numerolla 7.
No. 74 was portrayed at Varkaus as the A. Ahlström works shunter no. 7.
Toisen E1 sarjan veturi sai SVR:llä numeron 74, (Haminan rautatiellä numerolla 1). Kuvattu 1900-luvun alussa.
Hamina Railway 2–6–2T no. 1 (later VR E1 class no. 74) was photographed on the private railway in the early 20th century.
Toisen E1-sarjan veturi Haminan yksityisrautatien ajoilta. Valmistajan kuva vuodelta 1898.
This builder’s photo of 1898 shows the second type of E1 engine, a 2–6–2T supplied by Baldwin for the private Hamina Railway.
Haminan yksityinen rautatie siirtyi Suomen valtiolle tammikuussa 1916. Kaupan mukana SVR sai rautatien kaksi veturia, numerot 1 ja 2. SVR:llä niille annettiin numerot 74 ja 75 sekä sarjatunnus E1. Kaikki nämä olivat olleet jo aiemmin käytössä, mutta numeroiden edelliset haltijat oli myyty Venäjälle (ks. sarja C3) ja sarjatunnuksen haltijat oli hylätty kolme vuotta aiemmin.
Haminan rautatien veturit olivat Baldwinin Yhdysvalloissa vuonna 1899 valmistamia kuusikytkyisiä, yksiakselisella etu- ja takatelillä varustettuja tankkivetureita. Niissä oli märkähöyrykattila, jonka päällä sijaitsi kaksi hiekkakupua ja niiden välissä höyrykupu. Sylinterit oli varustettu Stephensonin luistikoneistoilla ja tasoluisteilla. Kehys oli amerikkalaiseen tapaan kankikehys.
Umpinaisen hytin takana sijaitsi polttoainetila. Vesitila oli säiliöissä kattilan molemmilla sivuilla. Käyntisiltoja ei ollut. Vetureiden tultua Valtionrautateille ne varustettiin ilmajarrulla. SVR:llä/VR:llä ollessaan ne toimivat halkolämmitteisinä. Veturin 74 ollessa korjattavana Helsingin konepajassa vuonna 1922 siihen asennettiin kokeilumielessä lyhyeksi ajaksi Kylälän lietsoin.
Suomen Valtion Rautatiet / Valtionrautatiet käytti vetureita niiden alkuperäisellä rataosalla 1920-luvun puoliväliin saakka. Veturi 75 oli tarkoitus myydä vuonna 1925 Karhula Oy:lle, mutta kauppa peruuntui. Molemmat veturit myytiin tammikuussa 1926 A. Ahlström Oy:lle Karhulaan ja ne saivat numerot 7 ja 8. Tässä yhteydessä voidaan huomauttaa, että VR:n 75-vuotishistoriikissa on painovirheen takia vuoden 1925 sijasta vuosi 1935 ja virheellinen tieto siirtyi myös teokseen Suomen Veturit, osa 1. Oikea historia on alla:
E1 75 myyty Karhula Oy:lle 23.12.1925 rh:n kirj. 3444/9846. ”Veturi on parhaillaan korjattavana ja määrätään säilytettäväksi tämän jälkeen Lahden tallissa eikä sitä saa käyttää liikenteessä ennen luovutusta Karhula Oy:lle.” rh:n kirj. 3444/9847.
Määrätty poistettavaksi kirjoista 23.12.1925 rh:n kirj. 3444/9848. Kauppa peruttu myöhemmin.
28.1.1926 veturit 74 ja 75 myyty A. Ahlström Oy:lle hintaan 150 000 mk/kpl. rh:n kirj. 159/839.
Veturit on poistettu samalla kalustoluettelosta ja määrätty säilytettäväksi Lahden tallissa, kunnes ostaja voi ottaa veturit vastaan elokuussa 1926.
Tammikuussa 1942 Valtionrautatiet vuokrasi käyttöönsä A. Ahlströmin Varkauden tehtailta veturin nro 7, entisen 74:n. Sitä käytettiin Pieksämäellä muun muassa kaasupäivystyksessä. Elokuussa 1942 Valtionrautatiet vuokrasi veturin edelleen Vuoksenniska Oy:lle, joka palautti sen takaisin tammikuussa 1943. Veturi täyskorjattiin Kuopion konepajassa ja luovutettiin takaisin A. Ahlströmille Varkauteen huhtikuussa 1943.
Vetureita käytettiin Varkaudessa 1960-luvun alkupuolelle. Numero 8 romutettiin vuonna 1962 ja 7 vuonna 1966.
When the private Hamina Railway was incorporated into the SVR in January 1916, its locomotives were renumbered 74–75 and classified E1; the same designation had already been used for engines that had been withdrawn three years earlier and locomotives with the same numbers were sold to Russia in 1893 (see C3).
These engines, built by Baldwin in 1899, were six-coupled tanks with a leading and trailing truck. A large steam dome and two smaller sand domes were mounted on the saturated steam boiler. Steam distribution in the cylinders was by Stephenson inside valve gear and slide valves. Typical of American practice, they had bar frames. A fuel bunker was situated at the rear, behind the enclosed cab. The water tanks were on both sides of the boiler. There was no running plate. The SVR immediately equipped them with an air brake and adapted them for wood burning. As an experiment, no. 74 was equipped with a Kylälä blast pipe during its major overhaul at the SVR’s Helsinki workshops in 1922.
These tank engines were allocated to Kouvola loco shed for use on the Hamina–Inkeroinen line until the mid-1920s. In 1925, no. 74 was transferred to Helsinki and the intention was to sell no. 75 to Karhula Oy (Ltd.) though the deal fell through. Both engines were stored at Lahti in 1926 before being purchased by A. Ahlström Oy for its paper-mill in Karhula.
A. Ahlström Oy numbered these locomotives 7 and 8. From Karhula they were moved to the Varkaus paper-mill of A. Ahlström Oy and in January 1942 no. 7 (the former no. 74) was leased by VR for gas cylinder filling duties at Pieksämäki. In August 1942, it was subleased to Vuoksenniska Oy until January 1943. The VR returned the tank engine to the Ahlström paper-mill at Varkaus in April 1943 after first giving it a major overhaul at the VR Kuopio workshop. Both locomotives were in use up to the 1960s and were scrapped in 1962 (no. 8) and 1966 (no. 7).
