SA-kuva 30.9.1941 / SA official army photograph
Yleensä sotasaalisveturit saatiin kovin vaurioituneina, mutta tämä OД-4728 on varsin hyvässä kunnossa. Se saatiinkin nopeasti käyttöön jo tammikuussa 1942 numerolla 2206.
Most war booty locomotives were badly damaged on their arrival in Finland but OD class 0–8–0 no. 4728 was in relatively good condition and soon put into service as no. 2206 in January 1942.
Venäläinen OВ-sarjan veturi on jo saanut suomalaisen sarjamerkinnän B2 ja numeron 2229.
The Soviet Ov class 0–8–0 was designated B2 class by the VR: here no. 2229.
Tässä vielä numeroimaton ajokuntoinen O-sarjan sotasaalisveturi.
This unidentified O class 0–8–0 war booty locomotive was in running condition.
Venäjän tavarajunavetureiden pääsarja O muodosti lukumäärältään maailman toiseksi suurimman veturisarjan ja sen piiriin kuului nykyisen käsityksen mukaan 9129 veturia. Vetureiden valmistus jakaantui useille venäläisille veturitehtaille ja valmistusajanjakso vuosille 1891–1915 ja 1925–1928.
Pitkästä valmistuskaudesta, suuresta tuotannosta ja lukuisista asiakasrautateistä johtuen sarjan eri yksilöissä on sekä teknisen kehityksen että paikallisten olosuhteiden aiheuttamia muutoksia, kuten myös koko joukko erilaisia koevetureita. Usein pääsarja O jaetaan valmistuskautensa perusteella neljään ryhmään, joista kahdessa vanhimmassa oli 1150 mm vetopyörät ja kahdessa uudemmassa 1200 mm vetopyörät.
Vuoteen 1901 asti vetureissa oli pääasiallisesti Joyn tai Allanin luistikoneistot ja sitä uudemmissa oli Walschaertin luistikoneistot. Myöhemmin myös osa vanhemmista vetureista sai Walschaertin koneistot. Myös yhdyskoneistoja on ollut käytössä useita tyyppejä. Eniten oli käytössä Lindnerin malli. Yhteistä kaikille vetureille oli levykehys, märkähöyrykattila, kaksi sylinteriä, tasoluistit ja käyntisiltoja ympäröivät kaiteet. Myöhemmin osaan vetureista tehtyjä muutoksia olivat muun muassa tulistinkattila, mäntäluistit ja muutos kaksoiskoneistoiseksi.
Alkujaan kukin rautatie Venäjällä numeroi ja luokitteli veturit itsenäisesti. Yhtenäiseen käytäntöön siirryttiin vuoden 1912 numero-ja sarjamerkkiuudistuksen myötä, jolloin kaikki saivat yhteisen sarjatunnuksen O ja tärkeimmät eroavaisuudet esitettiin yläindeksikirjaimin.
Suomessa käyttöönotetuista sotasaalisvetureista suurimman ryhmän muodosti venäläinen pääsarja O. Näitä vetureita oli ollut Suomen Valtionrautateillä vuokralla jo vuosina 1917–18. Saksalaiset lähettivät marraskuun 1941 ja lokakuun 1942 välisenä aikana Tallinnasta, Libausta ja Lembergistä tunnistettavat pääosat 68 veturiin ja 39 kolmiakseliseen sekä 18 neliakseliseen tenderiin. Neuvostoliiton lisäksi saksalaisten lähettämät veturit olivat olleet käytössä Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.
Valtionrautateiden konepajat kunnostivat liikenteeseen kaikkiaan 52 veturia. Näistä oli suomalaisten joukkojen valtaamalle alueelle jäänyt 12 ja saksalaisten lähettämiä 40. Tämän lisäksi konepajoissa oli kunnostettavana kuusi veturia, joita ei ehditty saada liikennekuntoon. Näiden lisäksi yhden vallatun veturin kunnostus lopetettiin saksalaisten alkaessa lähettää maahan parempikuntoisia vetureita. Sille annettu numero 2204 annettiin toiselle kunnostetulle veturille.
Veturit 2210, 2214 ja 2217 jäivät suomalaisille joukoille käyttökuntoisina ja ne olivat sotatoimialueella väliaikaisessa käytössä Neuvostoliiton sarjamerkki- ja numerotunnuksilla. Heinäkuussa 1941 sarjamerkiksi annettiin B. Lokakuussa 1941 sarjamerkiksi muutettiin B2 ja samalla otettiin käyttöön suomalainen numerosarja, joka liikenteessä olleisiin vetureihin muutettiin vähitellen kesällä 1942. Lokakuun 1942 sarjamerkkiuudistuksen yhteydessä sarjamerkiksi vaihdettiin Tv3.
Tv3 oli yhdyskoneistoinen vaihtoventtiilillä varustettu märkähöyryveturi. Pääosassa vetureita oli Walschaertin luistikoneistot. Joyn luistikoneistot olivat ainakin vetureissa 2202–2203, 2205, 2216–2217, 2228, 2235 ja 2238. Kattilan työpaine vaihteli 11,3–12,5 kg/cm2. Vetureiden laitteisiin tehtiin joitakin VR:n käytäntöön paremmin soveltuvia muutoksia. Öljylämmitteiset veturit muutettiin halko- tai kivihiililämmitteisiksi ennen liikenteeseen ottamista. Siirtojen yhteydessä osa vetureista muutettiin myöhemmin halkolämmitteisiksi.
Useimmilla vetureilla oli Suomessa kolmiakselinen tenderi. Neliakselinen tenderi oli ainakin vetureissa 2209, 2215, 2219, 2221, 2234, 2237, 2241 ja 2242. Vetureissa ei yleensä ollut jarrulaitteita, mutta tenderi oli varustettu ilmajarruin. Veturit 2219, 2220, 2222 ja 2232 oli varustettu sähkövalaistuksella, muilla oli Aga-, öljy- tai petrolivalaistus. Suurimmaksi sallituksi nopeudeksi määrättiin 50 km/h, joka syyskuussa 1943 laskettiin nopeudeksi 40 km/h. Varaosien puutteen takia vetureita joutui seisomaan, eikä niitä usein ehditty korjaamaan käyttökuntoon.
Veturit otettiin liikenteeseen joulukuun 1941 ja maaliskuun 1943 välisenä aikana. Aluksi kunnostetut veturit sijoitettiin suomalaisten joukkojen Itä-Karjalassa tapahtuvasta etenemisestä riippuen Itä-Suomen ja vallattujen alueiden varikoille. Määrän lisääntyessä niitä sijoitettiin myös Etelä- ja Keski-Suomeen ja alkuvuodesta 1943 lähtien myös Ouluun ja Kemijärven-Sallan rautatierakennukselle.
Itä-Karjalassa olleita vetureita käytettiin evakuointikuljetuksissa kesällä 1944 ja sen jälkeen ne sijoitettiin Kouvolaan ja Pieksämäelle. Välirauhan jälkeen kesäkuusta 1944 alkaen Tv3:t kerättiin Kouvolaan ja ne luovutettiin syyskuun 1944 ja huhtikuun 1945 välisenä aikana Neuvostoliittoon. Viisi veturia oli jäänyt Viipuriin suomalaisten poistuessa kaupungista kesäkuussa 1944 ja kolme oli jäänyt muualle sotatoimialueelle.
The Russian 0–8–0 O class freight locomotive was the second most numerous steam locomotive type ever constructed with about 9,129 representatives (all variants). Construction took place in two phases, in 1891–1915 and 1925–28, and was divided among most Russian and
Soviet builders.
Due to their lengthy construction period and different operators, there were many differences among this large class of locomotives; there was also a number of experimental machines. The main class O is primarily divided into four groups according to the year of construction. The two oldest groups had 1150mm driving wheels and the two newer 1200mm wheels. Until about 1901 most of the locomotives had either Allan or Joy valve gear whilst the newer 0–8–0s had Walschaerts valve gear; subsequently, many older ones were rebuilt with the Walschaerts gear. There were also many different compounding systems, the most typical being the Lindner system. Common to all were plate frames, a saturated boiler, two cylinders, slide valves and handrails around the footboard. Later modifications included superheated boilers, piston valves and conversion from compound to simple.
In the 1912 all-Russia reclassification and renumbering scheme (hitherto all railways in Russia had had their own systems) locomotives of this type were given the common class letter O with sub-classes indicated by a second index letter.
During the Great War the SVR hired a few of this type in 1917–18. In the Second World War, the class O formed the biggest group by far among the war booty locomotives in Finland. Some of these 0–8–0s were captured but most were sent by the occupying Germans from Tallinn, Liepāja and Lviv between November 1941 and October 1942. The latter comprised 68 locomotives, 39 six-wheel and 18 eight-wheel bogie tenders. These locomotives included examples
previously operated by the NKPS, EVR, LG, LVD and PKP.
The VR workshops repaired 52 locomotives and put them into traffic. Of these, 12 had been found on territory captured by advancing Finnish troops and 40 acquired
from the Germans. In addition, there were six locomotives whose repair was begun in 1944 but not completed and were thus never employed in Finland. The repair of one captured locomotive was discontinued when the Germans started to send locomotives which were in better condition;
its provisionally allocated number 2204 was given to another locomotive.
In July 1941 these 0–8–0s became VR class B; this was amended to class B2 in November 1941 and at the same time the number series 22xx was allocated to them. Those already in service received their new numbers by the summer of 1942. Nos. 2210, 2214 and 2217 were captured in working order and initially ran with their Soviet markings. In October 1942 the classification was changed to Tv3.
The Tv3 was a two-cylinder compound. Most had Walschaerts valve gear while nos. 2202, 2203, 2205, 2216, 2217, 2228, 2235 and 2238 had Joy gear. Boiler pressure varied between 11.3kg/cm2 and 12.5kg/cm2. Many components were exchanged for items better suited to VR practice and dependent on the availability of spare parts. Those which had been oil fired were converted to coal or wood, depending on depot. There were also later changes between wood and coal after reallocations. Most of the Tv3s had a six-wheel tender. Known locomotives with an eight-wheel bogie tender were nos. 2209, 2215, 2219, 2221, 2234, 2237, 2241 and 2242. Generally the engines had no brakes but the tenders had air brakes. Nos. 2219, 2220, 2222 and 2232 had electric lighting, the rest Aga gas, oil or petroleum lights. Initially, the maximum speed in Finland was set at 50km/h but this was reduced to 40km/h in September 1943. Some locomotives were stopped for repairs but due to the lack of spares could not be returned to service.
The locomotives were put into service between December 1941 and March 1943. At first most were to be found in eastern Finland or Eastern Karelia as the Finnish army advanced. When more locomotives became available, they were scattered among depots in southern and central Finland, and after early 1943 Oulu and the Kemijärvi–Salla railway construction project also received some. Those in Eastern Karelia hauled the evacuation trains in the summer of 1944 and were afterwards allocated to Pieksämäki and Kouvola depots. All were returned to the USSR between September 1944 and April 1945. Five of the class were stranded at Viipuri when the Finns retreated from there in June 1944 and three others were left on other battlefields.
