Veturi nro 228 hiilisavutorvella.
A7 class 4–4–0 no. 288 with a coal chimney.
Veturi nro 230 1900-luvun alussa.
SLM-built no. 230 in the early 20th century.
A7-sarjan veturi halkosavutorvella.
A7 with a wood burning stack.
A7 nro 231 Loimaalla vuonna 1914.
Class A7 no. 231 at Loimaa in 1914.
A7-sarjan veturi Helsingissä taustanaan konepajan rakennuksia. Kuva 1900-luvun alusta.
An A7 class 4–4–0 is pictured in early 1900s with the SVR Helsinki workshop buildings in the background.
Suomen Valtion Rautateiden hankkiessa viimeisiä A3-vetureita Dübsilta se tilasi samaan aikaan SLM:ltä Sveitsistä neljä samantyyppistä veturia valmiiden ratojen laskuun. Ne valmistuivat lokakuussa 1898 ja niille annettiin numerot 228–231 sekä sarjamerkki A7.
Veturit rakennettiin pääasiassa samanlaisiksi kuin A3-, A5- ja A6-veturit. Ne oli uudesta pitäen varustettu Westinghouse-ilmajarrulla ja käsihiekoituksella. Keskusvoitelu tapahtui Nathan-voitelukojeella. Valaistuslaitteena oli kaasuvalaistus. Veturit valmistuivat halkolämmitteisinä. Vaunujen lämmitystä varten vetureissa oli junan höyrylämmityslaitteet. Kolme vetureista oli lyhyehköjä aikoja hiililämmitteisiä. Veturiin 229 asennettiin Kylälän lietsoin lyhyeksi ajaksi vuonna 1917.
A7-vetureita käytettiin pääasiassa kevyissä henkilöliikenteen junissa. Kolme vetureista oli sijoitettu ensimmäiseen maailmansotaan saakka Riihimäelle veturin 231 ollessa Helsingissä. Vanhetessaan veturit sijoitettiin Karjaalle, Turkuun ja Viipuriin. Näillä varikoilla niitä käytettiin kevyissä paikallisjunissa. Vuodesta 1915 alkaen vetureita käytettiin myös rautatierakennuksilla ja työjunissa pääosin Viipurin ympäristössä. Viimeiset vuotensa nämä neljä veturia olivat Viipurin paikallisliikenteessä. Näistä 230 vaurioitui Viipurin konepajan tulipalossa 1926 ja hylättiin jo silloin. Myös muut kolme hylättiin suhteellisen nuorina vuosina 1930–1932.
A7-vetureiden käyttöikä jäi suhteellisen lyhyeksi viimeisten A3-vetureiden tavoin. Vetureiden teho oli käynyt heikoksi jatkuvasti kasvaneiden pikajunien vetoon. Pieni teho yhdessä suurien vetopyörien kanssa teki liikennepaikoilta lähdettäessä nopean kiihdytyksen vaikeaksi, joten veturit eivät soveltuneet erityisen hyvin paikallisjuniinkaan, kun asemien väleille avattiin uusia pysähdyspaikkoja. A-sarjojen suuresta akselipainosta johtuen vetureita ei voitu myöskään siirtää kevyisiin henkilöjuniin Pohjois-Suomen K25-kiskoisille radoille.
The SVR ordered four additional A3 type locomotives from SLM of Switzerland at the same time as the last of this type were on order from Dübs. Completed in 1898, these were numbered 228–231 and classified A7.
The A7 class was essentially the same as the A3, A5 and A6 classes. It was fitted with Ramsbottom safety valves, Stephenson inside valve gear and slide valves, Westinghouse air brake, manually-operated sanding gear, Nathan displacement lubricators, carbide gas lighting and steam train heating equipment. These engines were originally built as wood burners but three were also coal fired for short periods. A Kylälä single blast pipe was used on no. 229 for a brief period in 1917.
The A7 class engines were mainly used on light passenger services. Nos. 228–230 were stationed at Riihimäki while no. 231 was at Helsinki until the beginning of the First World War, after which they all worked light stopping trains out of Karjaa, Turku and Viipuri. After 1915 they were also employed on railway construction and permanent way trains, particularly in the Viipuri district. All four worked local services in and around Viipuri in their final years; no. 230 was damaged beyond repair in a fire at Viipuri locomotive workshops in 1926.
The working life of the A7 class, similarly to the A3s, was curtailed because they lacked the power required by ever increasing express train loads. Their low tractive effort in combination with large driving wheels made brisk acceleration from station stops difficult, thus ruling out their suitability for local trains. Their heavy (by Finnish standards) axle loading also excluded them from light passenger duties in northern Finland where light K25 rail was in use.
